tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusi vuosi - uudet kujeet ja sitä rataa



Niin se vuosi vaihtuu taas, mihin lie hujahtanut tämäkin vuosi... Vastahan oli uusivuosi ja silloin kirosin kun äitiysloma loppui. Nyt loppuu vähän lyhyempi loma, mutta silti vähän kiroiluttaa. Olisi tämäkin loma voinut jatkua vielä, mutta toisaalta ihan kiva mennä töihinkin takasin. Eilen työpaikalla kävästessä oli kiva huomata, että seuraava loma oli hyväksytty, eli maaliskuussa yksi vuoro lomaa = viikko vapaata! :) Sain lomavuoron sopivasti tytön 2-vuotissynttäreiden aikaan.

Ehdin kuitenkin reilun parin viikon lomani aikana tehdä kaikkea kivaa! Paljon oltiin menossa kun käytiin moikkailemassa kavereita ja sukulaisia, mutta ehdin myös vain oleilla - viettää oikeita kissanpäiviä - ja tehdä kaikkea, mistä tykkään (paitsi käydä lenkillä!) Suurin osa alkulomasta meni jouluvalmisteluja tehdessä. Parasta lomassa oli joulu ja oman perheen kanssa yhdessäolo. Oli kiva olla reilu pari viikkoa tytön kanssa kotona. 

Muovailuja tytön kanssa.

Mietin tämän vuoden aikaisia tapahtumia ja mieleen tuli muutama kohokohta. Vuoden alussa aloitin työt äitiysloman jälkeen ja ensimmäiset fiilikset olivat "mistä tätä ajetaan?!" Vaikka olin poissa töistä vain vajaan vuoden, tuntui etten muista/osaa enää mitään - jos nyt olen koskaan osannutkaan, saati muistanut... Tyttö aloitti tammikuussa päivähoidon päiväkodissa.



Yksi suuri haave toteutui, kun maaliskuun alussa suuntasimme Kotkaan ja haimme minulle Audin! Meidän pieni päivänsäde myös juhli 1-vuotissynttäreitään! Maaliskuussa tapahtui myös kauan odotettu uudistus töissä, kun yksityinen ensihoitoyritys, jossa olin jo kolme vuotta työskennellyt, siirtyi sairaanhoitopiirin omistukseen ja työaika muuttui vihdoin kauanodotettuun kaksneloseen (24h töitä ja 3 vapaata, ja koko tuo 24h täydellä palkalla ilman mitään aataminaikuisia varallaolosysteemejä). 

Huhtikuun alusta alkoi puolen vuoden virkavapaa ja lähdin katselemaan maailmaa Etelä-Savon puolelle - ja tykästyin! Työkaverit olivat mitä parhaita ja sain arvokasta työkokemusta ja voin sanoa, että töissä oli tosi kivaa! Vaikka minulle vakituista paikkaa tarjottiin Mikkelistäkin, päädyin kuitenkin palaamaan oman sairaanhoitopiirin alueelle, kun sain siirron Lappeenrantaan ja työmatka lyheni yli sadasta kilometristä reiluun kahteen kilometriin. Mikkelissä oli tiedossa myös erilaisia uudistuksia vuoden 2014 alusta, ja nyt kavereita kuunneltuani, en kadu yhtään, etten sinne jäänytkään. Tappoikävä kuitenkin tuli kaikkia ihania ihmisiä, kun elokuun lopussa tein viimeisen vuoroni. 




Kesäkuussa juhlimme parhaan kaverini häitä! <3 Valokuvasin nuo ihanat häät ja sain kunniatehtävän olla kaverini kaaso :) 




Kävimme myös Muumimaailmassa, itsekin pääsin sinne ensimmäistä kertaa elämässäni ja hienoa oli! Pääsi melkein itku kun näin Pikku-Myyn livenä. Heinäkuussa kaljupäinen herra hankki veneen ja siitä alkoikin uusi mieluinen harrastus. 


Pikku-Myytä halimassa
Syyskuun sain lomailla tytön kanssa kotosalla ja teimme kaikkea kivaa, sienestimme ja lenkkeilimme jne. 



Lokakuun alussa aloitin työt uudessa työ-ympäristössä kotikaupungissa uusien mukavien työkavereiden kanssa. Kahden työvuoron jälkeen olikin aika taas lomailla - ja vaihtaa Lappeenrannan harmaat päivät hetkeksi Barcelonan aurinkoon ja lämpöön! 


Marraskuussa oli iloisia vauvauutisia, kun kummipoikani sai pikkuveljen <3 Sain ottaa tästä pikkuhepusta suloisen suloiset vauvakuvat, jotka onnistuivatkin melko hyvin.

Olin vaalentanut hiuksiani mustasta vaaleaksi kolmisen vuotta ja reilun vuoden verran ne olivatkin jo olleet blondit, mutta joulukuussa repäisin ja muutuin blondista takaisin bruneteksi. Katotaan, miten kauan ruskeat miellyttävät.. ;)

 


En oo koskaan pahemmin tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, enkä aio tehdä nytkään. Turhaa tehdä enempiä suunnitelmia tai lupauksia kun ei kuitenkaan tiedä mihin suuntaan se elämä heittelee. Sen tässä on muutaman vuoden sisällä ainakin oppinut, ettei ikinä tiedä oikeesti mitä tapahtuu. Tosin yleensä asiat, jotka tulevat täysin puskista, ovat niitä kaikkein parhaimpia <3 Ja tapahtuipa mitä tahansa, asiat kuitenkin järjestyvät aina, tavalla tai toisella.


Maailman paras ylläri <3



Satu-kummin vanha matkaopas.
Suurimmat suunnitelmat tulevalle vuodelle liittyvätkin lähinnä vain matkusteluun. Tarkoituksena olisi se Rooman reissu saada toteutettua ja Muumimaailmaan on toki mentävä. Ollaan lähdössä myös heinäkuun lopulla Pudasjärvelle monen vuoden tauon jälkeen. Kun olin pieni, kävimme melkein joka kesä Pohjois-Suomessa ja on hienoa viedä nyt tyttökin katsomaan niitä itselle tuttuja maisemia. Neito odottaa intopinkeänä Joulupukin treffaamista. 


Jotta haave omasta asunnosta voisi toteutua, päätin ottaa pienen - tai ei niin pienenkään - tavoitteen tulevalle vuodelle. Eli rahaa säästöön ja reilusti. Uskon, että siinä on tavoitetta ihan tarpeeksi yhdelle vuodelle. Eli nettikaupat minun osaltani kiinni ja muukin "turha" shoppailu saa jäädä. Vaikka mietin nykyään tarkkaan, mitä tarvitsen ja mitä en, aina on parantamisen varaa. Voi siis tulla aika nuiva vuosi, mutta ehkä se sitten palkitaan kun saa sen oman kodin oven avata... :) Katsotaan mihin päin se elämä viskoo, niska kyyryssä kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni!



 Kaikille oikein pirtsakkaa uutta vuotta 2014! 



maanantai 30. joulukuuta 2013

Sateisen aurinkoinen ja virallisesti viimeinen talvilomapäivä...


Vuoden ajan olen yrittänyt ottaa kuvaa takapihalla hyppivistä oravista ja vihdoin onnistuin!
Kummallinen valoilmiö näyttäytyi taivaalla ja tyttö valitti kun "auinko paittaa" ja verhot piti laittaa kiinni, että hän voi kattoa Hello Kitty-dvd:tä. Noo, eihän se aurinko kauaa siellä taivaalla keikkunutkaan kun kävikin jo taas satamaan.

Lähestyvä loman loppu ärsyttää, mutta eniten alkoi ärsyttämään kun sähkölasku tipahti postiluukusta ja rupesin laskeskelemaan, kuinka paljon rahaa tähän vuokra-asuntoon oikein uppoaa rahaa kuukaudessa... Summahan pyörii sähkön ja veden kanssa 700 euron hujakoilla (2h+k) ja raha menee käytännössä katsoen kankkulan kaivoon... 

Oma asunto on ollut haaveena pitkään ja kyllä tämä alkaa pikkuhiljaa siltä näyttämään, että kyllä se kohta on pakko saada! Saisin kodin pinnat ja säilytystilat mieleisiksi, kylmälaitteista puhumattakaan. Meidän jääkaappi-pakastin on tällä hetkellä jostain Lotta Svärdin kenttäkeittiöstä tai ristiretkien ajalta ja pyörittää sähkölaskuunkin mukavasti senttejä. Makkarin "vaatekaappi" puolestaan on Jyskin loistolaatua ja sinne mahtuu juuri ja juuri sukka ja yksi henkari. Tyttökin saisi oman huoneen ja ennenkaikkea saisimme oman pihan! Edes se pieni rivitalon parin neliön suuruinen takapiha, mutta se olisi oma ja saisi olla rauhassa pihalla, ilman että naapurin mummot/juopot tulevat juttelemaan tai juoruamaan muista talon asukkaista. 

Asunnon ostoa on tullut lykättyä myös ajatellen, että sitten joutuisi myymään jos muuttaakin muualle, mutta eiköhän täältä asunnon saa myytyä jos niikseen tulee. Toinen rajoittava tekijä on tietenkin tuo armas rakas kulkupelini, jonka hommasin keväällä ja se pitäs pankintäteille maksella myöski takasin. 

Yleistä ärsytystilaani (joka paisuu joka kuukausi vuokraa maksaessa) lievittääkseni, tongin tytön jemmassaolevia vaatteita. Vaatteet ovat näköjään edelleenkin liian isoja neidon päälle, mutta onhan niitä aina kiva kaivella :) Olen ostellut isompia vaatteita aina kun on kohdalle sattunut mieluinen ja edullinen hynte. Vaatteita onkin pari laatikollista tuolla odottamassa. 

H&M:n villatakki ja Zaran valkea paita, jonka löysin Barcelonasta.
Pukin tuoma Hello Kitty-paita, Seppälän farkut ja villatakki. Ihanan keväisiä :)
H&M:n neulemekko, joka on odotellut laatikossa ainakin vuoden...
Kun vaatteet piti vielä laittaa laatikkoon odottelemaan, niin kävinpä sitten etsimään tavaroille parempia paikkoja, kun joulukoristeetkin ottivat eilen jalat alleen. Miten ihana näitä kaikkia kamoja ois laitella ihan iki-ikiomaan kotiin... :) 

Olkkarin (ja oikeastaan koko asunnon) sisustus on muuttunut viime vuosina melkoisesti ja aiempi sininen sisustus on vaihtunut valko-harmaaksi. Huonekalut ovat vaihtuneet pyökkisistä valkoiseksi, vain tv-taso on vielä entistä sisustustyyliä. Tykkään kyllä tason mallista, mutta valkeahan sen pitäisi olla. Bongasin Ikeasta hienon senkin, jossa olisi kaksi lasiovea ja telkkarin saisi korkealle, ettei juniori sitä pääsisi käpältelemään. Kaupassa senkkiä tarkemmin tutkittuani huomasin sen kuitenkin olevan aivan liian massiivinen meille, joten etsintä jatkuu. Hyasinttikin päätti avata kukintonsa näin joulun jälkeen... 

Riihimäen ja Karhulan purkkeja voisi köijjätä lisää kotiin, kun taas edullisesti löytyisi. Kirppikseltä näitä on hyvin aina löytynytkin. Kannellisista purkeista pyytäävät yli 20 euroa hintaa ja kannettomilla 6-20 euroon. Hinnoissa on vaihtelua hurjasti. Löysin isoimman purkin isotädin ruokakomeron uumenista kaiken sotkun ja hiirensonnan seasta ja keskimmäisen ostin kirpputorilta. Haaveilin pienemmästä purkista, jotta purkeista tulisi kolmen kokonaisuus ja ihan sattumalta se sitten seuraavalla kirppis-reissulla sattuikin kohdalle ja löysi meiltä uuden kodin. 

 


Etsiskelin aamukahvin äärellä netistä lisää infoa eilen ostamastani Arabian(?) kannusta. Todennäköisesti se on Arabian G-mallin pienin kannu, josta tosin puuttuu kansi, kuten arvelinkin. Täyttä varmuutta ei ole kannun aitoudesta, mutta jos se joskus selviäisi. Paikkansa se kuitenkin löysi Arabian maitokannun, voipytyn ja Kupittaan teekannun viereltä :)

  

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Suloinen, suloisempi, Saimaa!

Kun vuodenvaihde alkaa lähestyä ja talvi muuttuu pikkuhiljaa (erittäin hitaasti) kevääksi - vaikka ulos katsoessa herää kysymys minkä talven - alkaa mieli halajaa taas Saimaan aalloille... Ensi kesän venereissuja odotellessa ajattelin kertoa meidän viime kesän venereissuista :)

Olin ensin - tietenkin - vastaan kun kaljupäinen herra heitti ilmoille ostavansa veneen. Ihmettelin, että mitähän sillä tekee ja kuinkahan kauan kyseinen härveli meillä viihtyisi (vuosien varrella on ollut vehje jos toinenkin...) Noo, pitäähän niitä leluja tietysti olla, kaljupäisellä herralla ne on erilaisia kulkupelejä ja itellä kameranosia. Eniten kirpaisi kuitenkin se, kun kaljupäinen herra pisti moottoripyörän myyntiin veneen tieltä. Olihan moottoripyörällä ajot jääneet erittäin vähäisiksi viimeisen muutaman vuoden aikana eikä se oikein palvellut enää kolmistaan, kun ei tyttöä pysty pärrän kyytiin ottamaan. Eräänä kauniina heinäkuisena päivänä vene sitten ilmestyi trailereineen kaljupäisen herran vanhempien kotipihaan. Muutamaa päivää myöhemmin suloisuuksien suloisuus Suzuki sitten otti ja lähti uuteen kotiin.


Suunnittelimme venereissua ja töissä joutessani hyväksikäytin pelastuslaitoksen väritulostinta ja tulostin meille vesiliikennemerkit. Ensimmäiselle venereissulle lähdimme kahdestaan. Ensitöiksemme suuntasimme ostamaan tarvikkeita, tärkeimpänä pelastusliivit. Vesiliikennelaki (tai joku vastaava) edellyttää, että jokaisella veneessäolijalla on oltava pelastusliivit veneessä, mutta laki ei edellytä käyttämään niitä.. järkevää... Itse olen tosi huono käyttämään pelastusliivejä, mutta ne nyt suostun vielä pukemaan päälleni, toisin kun pyöräilykypärää... (tyhmää joo, mutta minkäs teet). Tärkeimpänä oli tietysti hankkia muksulle pelastusliivit, koska vaikka en itse niitä käyttäisikään, tytöllä ei ole veneeseen mitään asiaa ilman liivejä. Tärkeyslistalla seuraavana oli matkajääkaappi/kylmälaukku (12V) eväille ja sen napattuamme suuntasimme tavarapaljouden kanssa kassan kautta hakemaan venettä. 

Yamarin Big Riders. Voimanlähteenä Yamahan 50Hv nelitahtimoottori.
Heti kärkeen ei oltu ehditty hankkia venepaikkaa, joten traileri ajettiin Lappeenrannan Halkosaaren yleiselle venepaikalle, josta lähdimme liikkeelle. Parin viikon päästä venepaikka hoitui ja vesillelähtö helpottui, kun ei tarvinnut joka kerta köijjätä venettä rantaan. 

Saimme veneen hyvin vesille - yllä olevassa kuvassa esiintyvien stalkkerien valvovan silmän alla. Kamat kyytiin lastattuamme lähdimme päristelemään. Itselle tulee huono olo autossakin (töissä onkin aivan ihanaa istua ambulanssin hoitotilassa - varsinkin hälytysajossa - jollain pienellä hiekkatiellä) ja vähän jännitin, että mitenkä ne laineet keinuttaa laivaa - ja laulanko keinuta mua. Alkuun vauhti tuntui ihan järkyttävältä (vrt. moottoripyörän kyydissä 120km/h ja meidän pikkupaatin maksiminopeus 60km/h...) Mutta pikkuhiljaa siihen tottui :)

En ole aiemmin liikkunut Saimaalla, paitsi Kaupunginlahden jäällä, ja täytyy sanoa, että maisemat oli mitä upeimmat! Tähystelin innoissani, josko jossain näkyisi edes vilahdus norpasta mutta pah. 

Luukkaansalmen silta, Lauritsala.
Ensimmäisellä reissullamme ajelimme Taipalsaarelle päin. Ajelimme ristiin rastiin ja lopulta päätimme lähteä ajamaan vielä Suur-Saimaalle päin. Luukkaansalmen silta näytti mahtavalta vesiltä katsottuna (sillan maksimi alituskorkeus on 24m). Tuona viikonloppuna oli veneilytapahtuma ja liikkeellä oli paljon veneitä, jotka suuntasivat Puumalaan. Pysähdyimme jonnekin Imatran kohdille katselemaan hetkeksi veneitä, joista nopeimmat kiisivät ohi yli 100km/h. Nautimme auringosta ja hörpimme vähän kylmää juomaa ja popsimme eväsleipiä. Tankattuamme jatkoimme matkaa. Jonkin matkaa kapeampaa väylää ajeltuamme, kaarsimme veneen kurssin vasemmalle ja siellä se avautui: Suur-Saimaan selkä. Mietimme, kuinka paljon matkaa olisi vastarannalle. Kaikkialla ympärillä näkyi vain vettä ja kallioiset ja metsäiset rannat siintivät jossain kaukana. 


Ajelimme hyvän matkaa Puumalaan päin, mutta koska emme olleet varautuneet pidempään reissuun bensan suhteen, emme viitsineet ajaa Puumalaan asti, ettei tarvitse meloa takaisin (veneestä löytyy lakisääteinen, pakollinen yksi mela). Hämmästyin, kuinka tyyntä keskellä järven selkää oli! Vesi oli kuin sinistä hyytelöä, joka lillui paikallaan. 
 

Aurinko lämmitti mukavasti ja aurinkorasvaa kului. Kaljupäinen herra oli tietenkin fiksuna aurinkolasit päässä koko reissun ja nehän sitten näkyi päässä vähän pidempäänkin... Aurinko tarttui ainaki mukavasti ja viime kesänä olimme ruskeampia kuin koskaan - tai ainakin minä ikuinen kalkkilaivan kapteeni! Tällä reissulla tosin taisi mennä osittain jo palamisen puolelle... Olin itse farkkushortseissa ja niinpä etureidet kärysivät hienosti kun istuin kyydissä, tyylikäs rusketus ja tosi tasanen siis... Mutta tosi kivaa oli! 



Toiselle reissulle lähdimme tytsyn kanssa. Oli vähän viileämpi päivä, eikä ihan bikineissä tarennut. Kävimme tytön kanssa lyhyemmän reissun Taipalsaarella päin. Neito oli innoissaan ja mutusteli rusinoita ja joi pillimehua. Nyt reissuun lähtö oli jo helpompaa oman venepaikan saatuamme. Venelaiturimme ympäristössä eleli sorsaperhe, jolle annoimme vähän leivänjämiä. Tyttö oli onnessaan saadessaan syöttää sorsanpoikasia.



Heinäkuun lopulla lähdimme eräänä perjantai-iltapäivänä taas kahdestaan ajelemaan ja nauttimaan lämpimästä ja aurinkoisesta vapaaillasta. Aamupäivän minua ja tytsyä oli viihdyttänyt kummipoika ja paras kaveri. Herrakin oli ollut aamuvuorossa töissä, joten emme voineet tehdä kovin pitkää reissua, varsinkin kun olin menossa töihin seuraavana aamuna. 

Ajelimme Taipalsaarelle ja ajoimme Niivansalmen kautta Kiitulanselälle, siitä Vehkasalonselälle ja kotiin. Mukava ilta-ajelureitti. Kaljupäinen herra kävi uimassakin, itse en uskaltautunut. Ajoin itsekin venettä jonkin matkaa. 




 



Sunnuntaina töistä päästyäni lähdimme pidemmälle reissulle, tällä kertaa Puumalaan asti. Sää oli mainio, todella lämmintä ja aurinkoista. Pakkasimme mukaan eväät, juomista ja reilusti bensaa ja eikun matkaan! Suur-Saimaanselällä vesi oli taas ihanaa hyytelöä ja söimme eväitä leppoisasti seisahduksissa keskellä selkää. 




Jatkoimme matkaa Puumalaan. Alkumatkasta veneitä oli vähän liikenteessä, mutta veneliikenne vilkastui Etelä-Savon puolella. Kuljimme pitkän matkaa toisen veneen perässä. Pikkuhiljaa rannat alkoivat muuttua karummiksi. 



Veteen rajautuvat kalliot kohosivat välillä korkealle ja veneiden tekemät aallot roiskuivat tasaisiksi hioutuneisiin korkeisiin rantoihin. Katselin rantakiviä tarkasti, josko jollekin niistä olisi eksynyt saimaannorppa paistattelemaan päivää. Tuloksetta.

Matka Puumalaan kesti kolmisen tuntia. Puumalan satamassa/keskustassa oleva Saimaan syväväylän ylittävä Saimaan silta oli vaikuttava näky saapuessamme Puumalan satamaväylälle. Sillan maksimi alituskorkeus on 24m ja se on 781m pitkä. Muistan itse vielä ajan kun silta oli rakenteilla ja sillan tilalla liikennöi lossi (vuonna 1994 kun olimme matkalla Visulahteen Mikkeliin äidin ja veljen kanssa). 

Puumalassa paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, niinkuin aina kun olemme Puumalassa käyneet. Ajelimme parina kesänä moottoripyörällä paljon ja monta kertaa pysähdyimme Puumalan satamaan kahville. Tällä kertaa parkkeerasimme kaksipyöräisen sijasta venhomme Puumalan vierasvenesataman laituriin. Laituri tosin oli vähän liian korkea meidän pikkupaatille ja väylällä liikennöivistä laivoista ja veneistä aiheutuvat aallot heiluttelivat paattia ikävästi laituria vasten, kun lepuuttajatkin jäivät liian alas veneen yläreunan ollessa ulompana kuin lepuuttajat... Kävimme hörppäämässä kahvit satamassa ja itse tietenkin onnessani suunnistin ensimmäisenä vessaan (veneilyn ikävä miinuspuoli...) 




Kuvailin satamassa ja kävimme hissillä Saimaan sillalla. Sillalta avautuvat maisemat ovat uskomattoman hienot! Kevättalvella pääsin katselemaan Puumalan maisemia talvisena versiona kun olin yhden vuoron komennuksella Puumalassa. Nyt maisemat olivat kuitenkin tutun kesäiset ja miten hienoa niitä oli ikuistaa järkkärillä - ja hyvässä seurassa :)

Saimaan syväväylä.
Ainoat norpat, mitä tälläkään reissulla nähtiin...
Lähdimme paluumatkalle. Kuvailin tulomatkalla silmään sattuneita hienoja maisemia, jotka olivat tullessa jääneet kuvaamatta. Ja norppasaldo edelleen nolla. Kotimatka sujui nopeammin, kuten aina. Tai siltähän se aina vaan tuntuu. 

Ihanaa "hyytelövettä"
Pysähdyimme uimaan Kattelussaaren edustalle Taipaleenlahdelle. Vesi oli aika vilpoista, mutta teki hyvää. Pelkäsin jättiläishaukia ja mielikuvitus laukkasi muutenkin, enkä uskaltanut uida kovin pitkälle veneen luota. Palopojat innostuivat kertomaan töissä omia kokemuksiaan kun olivat sukeltaneet vuosien saatossa vedestä ruumita ym. mielenkiintoista - ja olinkin onnellinen, että pojat kertoivat tarinansa minulle vasta venereissun jälkeen tai uintireissu olisi saattanut jäädä minulta välistä... Paistoimme kaasupolttimella makkaraa ja nautimme kesästä. 


Tekemistä, että jaksaa näinkin ison makkaran syödä... :D


Kotiin palasimme vasta illalla. Päivä oli pitkä mutta oikein mukava! <3
Ja taas oltiin astetta ruskeampia (lue punaisempia...)

Seuraavalle reissulle tyttö pääsikin taas mukaan. Kävimme vähän matkan päässä onkimassa. Kala ei syönyt ja kävimme ajelemassa vähän Kaupunginlahdella. 





Elokuun lopulla kävimme pienen reissun Imatralla Rauhan satamassa. Oli puolipilvinen päivä eikä todellakaan tarennut enää missään bikineissä ja shortseissa! Oli pakko laittaa pelastusliivit päälle kun oli niin kylmä. Kävimme myös pyörimässä Lappeenrannan satamassa.


Kaupunginlahden suihkulähde.

Syyskuun alussa lähdimme vielä venereissulle kahdestaan. Tyttö meni mummin luo Savitaipaleelle ja oli ajatuksena, että kävisimme veneellä Savitaipaleella. Homma jäi kuitenkin vähän idean asteelle kun toteutus jäi hiukkasen puolitiehen... 
Saimaan kautta Lappeenrannasta Savitaipaleelle mennessä joutuu koukkaamaan pitkän matkan ja näin ollen vesiteitse on pidempi matka kun maantietä pitkin. Google Mapsin (meidän navigaattorinahan siis toimii minun iPhone+GoogleMaps ja tietty minä) mukaan Savitaipaleelle pääsee kahta reittiä ja toki valitsimme sen lyhyemmän. GoogleMaps ei kuitenkaan osannut kertoa sitä, että reitti on käytännössä heinittynyt umpeen... Matkanteko olisi kestänyt ikuisuuden ja luovuimme ideasta, koska ajatuksena oli lähteä vielä viihteelle samana iltana ja meidän kaislikonmurtaja-nopeudella olisimme varmaan vielä tänä päivänäkin matkaamassa Savitaipaleelle... 


Niinpä kävimme Taipalsaarella grillaamassa eräällä nuotiopaikalla, joka on Taipalsaarentien varressa olevan sillan kupeessa. Ilta oli hieno ja lämmin. Teimme nuotion ja paistoimme makkaraa. Aurinko alkoi laskea ja loi vielä kauniisti viime säteitään kauniiseen alkusyksyiseen iltaan. Vaikka olenkin suhteellisen anti-romanttinen ihminen, oli nyt puitteet kohdallaan :) <3 

Tähän venereissuun oli hyvä päättää meidän veneilyt kesän 2013 osalta.