torstai 30. tammikuuta 2014

Ensihoitaja tänään - ja toivottavasti vielä huomennakin


Työterveyslääkärini soitti röntgenkuvistani ja patisti huomenna hakemaan lisää sairaslomaa kun kinttu on edelleen kipeä. Samalla hän kirjoittaa uuden lähetteen röntgeniin, kun kaikkia tarpeellisia kuvia ei ollutkaan jostain syystä otettu... Katsotaan vielä se kuva. Jep jep. 

Katsoin eilen illalla telkkaria ja nautin rauhasta kun tyttö nukkui. Kissatkin torkkuivat vieressä sohvalla. Täydellistä telkkarihetkeä häiritsi vain järkyttävä repiminen polvessa. Bakerinkysta pullottaa polvitaipeessa ja lumpiossani tapahtuu jotain mystistä.

Yön jäljiltä jalka oli hyvä ja ajattelin jo innoissani, että tästä se paraneminen nyt alkaa! Liikuin kotona pesten pyykkiä ym. kevyttä (en siis nostellut edes mitään tai tehnyt mitään kiertoliikkeitä tai äkkinäisiä liikkeitä polvella). Noh, kaksi tuntia sitä kivutonta iloa sitten kestikin. Syvääkin syvempi huokaus.

Hermot menee tämän polven kanssa! Eihän tämä ole tätä menoa työkuntoinen ikinä! Ja vaikka kuinka olisinkin työhöni leipääntynyt, ajatus siitä etten voisi enää ensihoitajan hommia tehdä, suututtaa suunnattomasti. En koe itseäni sairaanhoitajana (vaikka minulla sekin koulutus on) enkä näe itseäni todellakaan missään sairaalassa juoksemassa pää kolmantena jalkana, jossa omilla aivoilla ajattelu on kiellettyä koska et ole lääkäri, yhtään potilasta et ehdi hoitamaan niin hyvin kuin haluaisit, töissä pitäisi käydä melkein joka päivä 8 tuntia ja olla jumissa neljän seinän sisässä. Ei kiitos. Alaa voisin vaihtaa jos tietäisin mitä muuta haluaisin tehdä ja saisin vielä työstäni vähintään saman palkan. Mutta kun en tiedä (tai voisinhan minä valokuvata työkseni, mutta siihen uraan pelkkänä leipätyönä on hiukka matkaa...)

Vaikken nykyisestä työstäni eläkkeelle aiokaan jäädä, en halua pakolla vaihtaa alaa tai työtehtäviä. Kaikesta huolimatta tykkään työstäni vaikken siinä koe tarpeeksi hyvä olevanikaan ja välillä ottaa aivoon niin paljon että tekisi mieli ottaa loparit. Silti siinä on sitä jotain. Työ on itsenäistä, saan tehdä töitä käsilläni ja oikeiden ihmisten ja asioiden parissa enkä vain teoreettisesti jossain työpöydän takana paperipinojen keskellä, mistä käsin et lopulta koskaan näe edes käytännössä työsi tuloksia. 

Kuulostaa kliseiseltä ja suoraan ensihoitaja-amk:n pääsykokeiden haastattelurepliikiltä, mutta saahan siitä hyvän fiiliksenkin kun pystyy toista ihmistä auttamaan. Vaikkakin auttaisit vain sen kaatuneen mummukan lattialta takaisin sänkyyn tai kun käyt kuuntelemassa sitä samaa juoppoa kolmannen kerran saman viikon aikana. Se työ ei ole ihan sitä, mitä mediassa annetaan ymmärtää: suurin osa ensihoitotehtävistä on kiireettömiä tehtäviä ja sisältää kaikkea muutakin kuin pelkkiä kolareita ja piipaa-ajoa.

Muistan sen fiiliksen lukioaikoina kun minulle valkeni, että haluankin isona ensihoitajaksi ja pääsinkin kouluun. Tiesin satavarmasti mitä haluan isona tehdä. Muutaman vuoden työtä tehneenä en aina ole ihan varma, että onko tämä duuni se, mitä todella haluan tehdä loppuikäni. Nyt taas puolikuntoisena tajuaa, että kyllä se ehkä sitten kuitenkin on se minun juttu enkä siitä halua luopua. Ihmisten kuullessa ammatistani olen kuullut kerran jos toisenkin kommentin "sinä näet varmasti töissä paljon kaikkea!" Kyllä näen, ja haluan nähdä sitä myös lisää. 

Näihin sanoihin ja tunnelmiin - ja huomenna lääkäriin.
 
Ps. Jotain hyvää tässäkin päivässä: sain perunalaatikon vihdoin maalattua loppuun! Nyt vielä se saha jostain ja hyllyihin maalipinta ja eikun hyllyt paikalleen!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Onnistuneita ostoksia

Seinät kaatuvat kohta jo päälle kotona kipeän jalan kanssa, joten säästökuuristani huolimatta tänään oli jo pakko päästä pois kotoa. Siispä suunnistimme äitini ja tytsyn kanssa Luhta outletiin. 

Löysin Rooman reissua (ja ihan mitä tahansa reissua ajatellen) Espritin olkalaukun puoleen hintaan :) Mukaan Luhta outletista tarttui myös Rukka-pipo sekä hiihtorukkaset, jotka sopivat lenkkeilyyn paremmin kuin neulesormikkaat. Hiihtorukkaset maksoivat peräti 9,95€. Etsiskelin neulemekkoa ja farkkumekkoa, tuloksetta. Yksi tosi nätti lyhythihainen neulemekko löytyi (vieläpä S-kokoakin ja edullisesti), mutta mekon selässä oli jokin likatahra niin kauppaan jäi. 


Suoritin kireän pakkasen takia tassutteluni kauppakeskuksessa tyttären kanssa. Sovitin Seppälässä farkkuliivimekkoa, joka olikin ihan hirveä. Selvää säästöä kun ei näyttänyt hyvältä päällä. Modalla käydessämme bongasin aivan ihanat Armanin ballerinat, jotka hinkuvat päästä Rooman reissulle, mutta pistän kukkaronnyörini nyt kiinni (hintaa oli 195€). 

BR-lelukaupasta saimme Hello Kitty-palapelisetin (sis. 5 palapeliä) kolmella eurolla! Saikkuteemaan sopivasti kävimme Rossossa syömässä lohipastaa, joka oli järkyttävän hyvää.    



Tytsy lauleli tänään ensimmäistä kertaa kuunnellessaan Pikku Myyn haaveet-biisiä "kaunein pikkumyy"<3 Emme siis ole vielä onnistuneet tuhoamaan lapsen nuottikorvaa lukuisista yrityksistä huolimatta!

Loppuilta meneekin taas särkylääkkeitä popsien telkkarin ääressä. Onneksi Muodin huipulle alkaa ja sen perään onkin hyvä katsoa Jutta ja puolen vuoden superdieetit. 

tiistai 28. tammikuuta 2014

Kevättä kotiin


Pientä piristystä lyhtyihin: pinkkejä kynttilöitä jemmasta.


Äitini tuli eilen meille kylään ja toi minulle tämmöisen tuliaisen. Hän oli ostanut minulle nimpparilahjaksi Tove Janssonin 100-vuotis juhlapurkin :) 



Lynkkasin tänään K-rautaan hakemaan lisää huonekalumaalia. Pääsenkin jatkamaan tuolien maalausta sekä syksyllä aloittamaani perunalaatikon tuunaamista. Kävin myös pari uutta pensseliä kun entiset olivat liisteröityneet käyttökelvottomiksi käppyröiksi. 

Inspiroiduin auringonpaisteesta taas sisustelemaan olkkaria ja niinpä lynkkasin edestakaisin vaihdellen tavaroita paikasta toiseen. Ledvalo-oksa sai kyytiä talviauringon tieltä ja tilalle tulivat valkoiset hortensianoksat sekä orkideat. Tulipa pestyä samalla koristekivet orkidearuukusta. Pölyä olikin kertynyt parin villakoiran verran, nenää kutittaa vieläkin. Odotan innolla, että saan tietokoneen piuhat tuolta taustalta pois rumentamasta kun pöytäkone ottaa ja lähtee.




Ledvalo-oksa lähti kaappiin, tilalle orkideat.


Riihimäen purkit saivat keväiset kynttilät.

Sain maalattua perunalaatikon kokonaan ja se olisi enää välihyllyä vaille valmis. Laittelen juttua siitä, jahka tekele valmistuu :) Polvikipua lukuunottamatta vallan mukava kissanpäivä! 

maanantai 27. tammikuuta 2014

Lapsia ja korvapuusteja



Kaverini tuli käymään kummipoikani ja pikkuvauvan kanssa :) Vaavi oli taas supersöpö kun hymyili ja naureskeli minulle (kuten yleensä aina). Meidän neito ja kummipoika leikkivät hyvin yhdessä ja tällä kertaa leikki aloitettiin jo hyvissä ajoin, eikä vasta viime minuuteilla ennen vieraiden poislähtöä. Kummipoika oli kasvanut taas kovasti ja jutteli hauskoja ja piirsipä vähän lyikkärillä kummin valkeaan sohvapöytäänkin. Tein hiukka töitä, että sain jäljen pois ja siivotessani taideteosta kummipoika tuli viereen ja tokaisi: Annapa mie vähän piirrän!

Pikkuneiti sammui kun saunalyhty yöunille touhukkaan päivän jälkeen. Pikkuneidillä on alkanut viime aikoina pieni 2-vuotiaan uhma nostaa päätään pinnan alta ja tänään päätin vihdoin koittaa naughty spot-kikkaa - ja sehän toimi! Reilu minuutti keittiönnurkassa selitysten kera ja kas kummaa - lelut alkoivatkin löytää tiensä koriin äidin apuna ilman  jupinoita ja oikkuja! Illalla ei leluja olisi myöskään huvittanut kerätä, mutta lelut löysivätkin koriin jo pelkästä kysymyksestä "haluatko mennä arestinurkkaan". Vastaus oli tällä kertaa asiallisesti ei ja päänpudistus ja lelut laitettiin kiltisti paikoilleen. 


Leivoimme tänä aamuna korvapuusteja. Jokainen leivontahetki on jokaisen kissanomistajan unelma kun karvaiset perheenjäsenet ovat työnjohtajina vieressä. Meillä taikinan valmistumista oli tällä kertaa valvomassa virallinen valvojamme Nyyti. Käy katsomassa ohje ja tarkemmat leivontakuviot reseptit-osiostani!  http://minunomatkissanpaivat.blogspot.fi/p/reseptit.html


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Macin lumoissa



Neiti kattamassa sunnuntaibrunssia.
Päivä on mennyt aikalailla jumitellessa ja kinttua lepuuttaessa. Ensimmäistä kertaa moneen päivään polvi on hieman parempi ja aamupäivä menikin melkein kivuttomasti.

Lompakolle tämä päivä ei sen sijaan ollutkaan niin kivuton. Kuvia käsitellessäni armas hapannut pöytäkoneemme alkoi kehitellä kuvia omalla haluamallaan tavalla ja sekoili olan takaa. Päätös oli selvä. Kone lähtee tietsikoiden taivaaseen ja tilalle tulee uutuuttaan hohtava upea, uljas Mac.

Kävimme iltapäivällä Gigantissa, josta varasin Mac Book Pro Retinan. Kone on tilapäisesti loppunut keskusvarastosta ja varastolle koneita olisi tulossa 7. helmikuuta. Toivottavasti saapumistiedot pitävät paikkansa ja saisin koneen parin viikon sisään. Ei malttaisi odottaa!
Suunnittelen innolla, mitä tekisin tietokonepöydälle nyt kun massiivinen pöytäkone vaihtuu sisustukseenkin paremmin sopivaan läppäriin. Toisaalta työskentelen koneella paljon kuvia käsitellen, joten työpöydällekin voisi olla käyttöä, mutta nykyinen tietsikkapöytämme lienee turhan massiivinen läppärille.


Neito iPadin lumoissa.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Saikkulauantai


Laitoimme tänään tytsyn kanssa uudet Muumi-taulut leikkinurkkauksen seinälle paikoilleen. 
Ostin toissapäivänä Kodinykkösestä pari Luhtan pientä ripustettavaa koria (2€/kpl) ja toinen niistä löysi paikkansa eteisen pikkunaulakosta. Pikkukissa on kova syömään erinäisiä piuhoja ja korin uumeniin mahtuivat mukavasti suojaan kännyköidemme laturit - ja samalla eteisen hyllyn kori siistiytyi. 






Mukavaa lauantai-iltaa! 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Vaatekaapin uumenissa


Aurinko paistaa kauniisti olkkarin ikkunasta sisään - ja näkee taas kuinka likaiset ikkunat ovat. Tytön leikkinurkka alkaa olla valmis! Joululahjaksi tuli leikkikeittiö, jonka ansiosta leikkinurkka sai viime silauksensa. Katsotaan mihin suuntaan leikkinurkkaa tästä vielä tuunataan. Pientä hienosäätöä vailla se vielä on. Tänään olisi esim. projektina maalata kehykset Muumi-korteille, jotta saisimme ne nurkkauksen seinälle. 





Mitä pidemmälle kevättä kohti mennään, sitä enemmän minuun iskee siivous- ja tavaroidenraivauskärpänen. Nytkin kun tammikuu alkaa taittua kohti loppuaan ja aurinko paistaa joka päivä pidempään ja pidempään, olen innostunut raivailemaan paikkoja uuden kevään tieltä. Ennen joulua tuli ostettua paljon uusia vaatteita ja huomasin laihtuneeni kun työhousut menikin kiinni niin, että jäivät pyörimään jalassa, joten vaatekaapinkin siivoaminen lienee ajankohtaista.



Siivoan vaatekaappiani säännöllisin väliajoin, mutta aina kaappia raivatessa sieltä tuntuu kuitenkin karsiutuvan tavaraa. Vaikka siivoan kaappia periaatteella "jos en ole viimeiseen puoleen vuoteen tätä vaatetta pitänyt, se lähtee pois" huomaan silti empiväni ja moni vaate jääkin roikkumaan kaappiin ajatuksella "josko minä tätä vielä joskus pitäsin..." Sitten puolen vuoden kuluttua taas kaappia siivotessani huomaan, etten ole koskenutkaan koko vaatekappaleeseen edellisen kaapinsiivouksen jälkeen. 

Käyttämättömiä löytöjä :)
No, tälläkään kertaa tuskin tulen kaavaa muuttamaan. Barcelonan reissun jälkeen raivailin hieman kaappia kun reissulla tarttui matkaan vaate jos toinenkin. Vaatemakuni on muuttunut paljon viime vuosina ja sen vuoksi vaatteita on lähtenyt surutta kirpputorille. Kirppispöytää en varmaan ota vasta kuin kesällä seuraavan kerran, kun tavaraa ei ole kuitenkaan tarpeeksi myyntiä varten - ainakaan että se olisi kannattavaa. 

Nykyään olen karsinut vaateostojani siten, etten osta mitään ellen ole satavarma että tulen vaatetta käyttämään. Jos siis emmin sovituskopissa yhtään, jätän vaatteen ostamatta. Vuosien varrella on tullut tehtyä niiiiiiiiiiin monta surkeaa ostosta, että toivon viisastuneeni vahingoista :) Nyt säästökuurini aikana en myöskään aio ostaa vaatteita, ellen niitä todella tarvitse. Kesäksi ajattelin investoida farkkumekkoon, jos sellaisen satun jostain löytämään. 

Raskauden jälkeen tuli luonnollinen tauko vaatteiden ostossa, kun mikään ei mahtunut päälle eikä näyttänyt miltään. Kun paino normalisoitui, aloin himoita uusia vaatteitakin, kun ne taas näytti suunnilleen joltain minunkin päällä. Nyt jatkettuani treenaamista parin kuukauden tauon jälkeen on vähät ylimääräiset alkutalven aikana kertyneet kilot häipyneet ja vaatteet näyttävät taas paremmilta. Mutta nyt on hillittävä shoppailuhimo... 

Viime vuoden aikana ostin niin paljon vaatteita, että vaatekaappini sisältö on mennyt melkeinpä uusiksi, joten nyt onkin hyvä pitää välivuosi :) Erityisesti kun kaapissani on sellaisiakin vaatteita, joita en ole vielä kertaakaan pitänyt... Katselin vaatteita vähän sillä silmällä, mitä pakkaan Roomaan mukaan ;) Kaappia siivotessa sain myös tilaisuuden hypistellä vaatekaappini helmiä, joihin ehdottomasti kuuluu ennen joulua ostamani nahkahousut ja ensimmäinen itselleni ikinä kirpputorilta ostamani vaatekappale, jonka löysin viime kesänä ennen kaverini häitä: Vilan musta jakku (20€)!



Kenkäpolitiikkaa täytyy miettiä reissua varten, että tulee otettua mukaan kengät, joilla kärsii kävellä ja paaaaaaljon. Barcelonassa minulla oli mukana ballerinat ja ne olivat palvelleet monen monta kilometriä viime kesänä. Barcelonan reissulla ne kuitenkin lopulta päätyivät kadunvarren roskikseen, kun niissä oli reikä ja alkoi kastua jalat shoppaillessa. Roomassa kilometreja tulee varmasti taas roppakaupalla, joten täytyy tonkia kenkävarastoja, josko sieltä löytyisi sopivat tai sitten on lähdettävä kenkäostoksille.

Aamukahvin hörpin nettiä selaillen ja lueskellen Roomasta kaikenlaista. Matkakuume yltyi järkyttäväksi! 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 




lauantai 18. tammikuuta 2014

Poroja ja uuniperunoita


Eilen työntuiskinnassa bongasin jotain vähän erikoisempaa näillä leveysasteilla. Luulin, että matalalta paistava talviaurinko teki tepposensa tai olin vieläkin horteessa ja näin unta. Hieraisin silmiäni tarkemmin ja kyllä - lumisella pellolla makasi ainakin viisi poroa! Tai no metsäpeurojahan ne virallisesti ovat... Koska olin työtehtävällä, ei minulla luonnollisestikaan ollut kameraa mukana, jäi minulta tietenkin tämä vuoden luontokuva ottamatta. Jännityksellä jäinkin odottamaan aamua ja töistä pääsyä, että pääsisin katsomaan olisivatko peurat samaisella pellolla vielä tänäänkin. 





Yleensä minun tuuri on lähinnä samanlaista kuin idolillani Aku Ankalla, mutta ihmeekseni ja ilokseni - ne todella olivat laiduntamassa samassa paikassa! Auto linkkipysäkille parkkiin, kamera kuvauskuntoon jalustaan ja tytön kanssa tallustamaan tietä takaisin päin peurojen kohdalle. Tyttö oli aivan innoissaan sarvipäistä ja kailotti kovaa. Nämä seitsemän peuraa ovat ilmeisesti eräältä tarhalta karanneita yksilöitä ja tottuneet ihmisiin, eivätkä säikähtäneet juniorin mekastusta. Neito auttoi innoissaan kuvaamisessa ja ihmetteli, missä Pukki oli kun porot olivat pellolla... Porot olivat kuulemma ihania :)




Tämä päivä on mennyt aika uneliaissa fiiliksissä ja päivään kuului tyttären kanssa parin tunnin päivänokoset. Kaivoimme minun vanhat palapelit esille ja kasailimme niitä. 



Tyttö oli koitellut eilen rajojaan hoidossa ja uhmaaminen jatkui äidille kotona tänä aamuna. Valokuvausreissulla autolle ei jaksettukaan kävellä, kaupassa käytiin polvilleen murjottamaan porteille kun ei otettukaan kärryjä, lelujen keräys takkuili ja muuta pientä kivaa. Päiväunien jälkeen löytyikin taas kuitenkin kiltti pieni tytöntyllerö, joka halaili, silitteli, pussaili ja höpötti hassuja. Vaihtaa mieltään yhtä nopeasti kuin äitikin.



Iltaruuaksi teimme uuniperunoita. Eräs perhepäivähoitajani teki mainioita uuniperunoita kun olin pieni ja olen nyt innostunut tekemään niitä itsekin. Selailin netistä erilaisia täytevaihtoehtoja ja ideoita hakemalla väsäsin omanmakuisen täytteen. Tytsy on innostunut auttamaan kokkailussa ja yleensä ruuan hämmentäminen on hänen hommaansa. 


tiistai 14. tammikuuta 2014

Aurinkoista vapaata



Kävimme äitini kanssa aamulla kirppiksellä. Myytävänä olisi ollut hieno lasikupu, jollaista olen kauan havitellut, mutten raaskinut ostaa - ja pidin säästökuurini. Sain tyttärelle pari paitaa halvalla (2€ yhteensä) ja Arabian ruusulautasen :) 

Tällä kertaa tarkistin pohjasta ja siellä todella komeilee Arabian leima. 
En kerää kyseistä sarjaa ja tämä astia oli itselläni ensimmäinen kyseisestä sarjasta, mutta tämä lautanen sopisi hyvin tarjoilulautaseksi vaikka tytsyn syntymäpäiville. Sain myös neidille söpöt kesätennarit kahdella eurolla! Siistitkin vielä :)




Koska kerrankin paistaa aurinko ja on kauniin talvista - minun vapaapäivänä vieläpä - päätin lähteä kuvailemaan. Oli kiva tassutella auringossa ja etsiä kuvattavaa. Sorsia ei näkynyt ja puut olivat ankean näköisiä risuja, kun eivät olleet kuurassa, joten kuvattavaa ei tällä kertaa ollut järin paljoa. Halkosaari on kuitenkin aina varma nakki, ei petä koskaan! Sain kuvia upeista jääpuikoista, jotka reunustivat Saimaan rantakivetystä.




Kylmä tuli hyvin äkkiä, varsinkin sormille ja nyt onkin sitten taas rystyset auki kun on niin kuivat kädet... Odotan innolla sitä fiilistä, kun kevätaurinko alkaa lämmittää :) Sitä odotellessa nautitaan näistä lumisista ja jäisistä tunnelmista!

 

perjantai 10. tammikuuta 2014

Vapaapäivä vol. 1


Joku ainakin viettää kissanpäiviä...


Se olisi taas yksi työvuoro taputeltu ja ollaan taas askel lähempänä eläkettä. En muista koska olisi viimeksi ollut näin rauhallinen ja leppoisa työvuoro! Kerrankin kiva tulla pirteänä töistä kotiin, tuntuu vapaatkin pidemmiltä kun ei ensimmäinen vapaa mene puolinukuksissa. Tosi kivaa vaihtelua. Viikonloppuvapaa, jes! Kunnon kissanpäivät tiedossa. Viikonloppuvapaat vaan tuntuu hujahtavan ohi nopeammin kuin arkivapaat, mistä lie johtuu.

Työvuorosta suuntasin suoraan lenkkipolulle! Viisi kilsaa taittui matkaa ja ehdin juuri ennen povattua räntä- ja lumisadetta (loppumatkasta alkoi sadella räntää). 


Tuli testattua joululahjaksi saatu silitysrautakin ja viimeiset joulunrippeet lähti meidän kotoa keittiön jouluverhojen myötä. Vaihdoin koristeomputkin keväisempiin vihreisiin, pienen pieni lisä-askel kohti kevättä :)  Ei vaan tuo ikkunasta avautuva maisema ole kyllä kovin keväinen... 


Silitysassistentti


Viikonlopuksi on povailtu revontulia jopa eteläiseenkin Suomeen, mutta saa nyt nähdä onnistuisinko niitä bongaamaan. Viime talvenkin komeat revontulet jäi minulta kuvaamatta ja olisi tosi kiva saada taltioitua revontulet omien luontokuvien joukkoon. En muista edes nähneeni revontulia kuin joskus kymmenen vuotta sitten viimeksi, joten olisihan tuo jo aikakin taas katsella väriloistoa taivaalta. Toivotaan, että pilvipeite repeilisi illalla :)

Kuinka ihanaa oli huomata, että päivä on oikeesti jatkunut! Pimeä tuli vasta puoli neljän jälkeen, jes jes jes! 




maanantai 6. tammikuuta 2014

Uneliaita kakku-unelmia




Vapaat alkoivat uneliain fiiliksin muutaman ylkkätunnin jälkeen. Kotona piristyi väkisin, kun pikkuneiti puki ylleen kaikki korunsa ja huusi "tanssitaan, tanssitaan!" :D Koska tyttären 2-vuotissynttäreihinhän on aikaa enää kaksi kuukautta, aloin eilen töissä  miettiä alustavasti juhlia. Viime vuoden teemana oli prinsessateema ja kutsut olivat kruunun mallisia - samoin kuin kakku. Tänä vuonna ajattelin pysytellä osittain samassa värimaailmassa - eli vaaleanpunaista tietysti - ja siihen sekoitettuna vaaleankeltaista, näin tulevan kevään kunniaksi (maaliskuussahan on jo kevät...)

Luonnos Hello Kittysta. Piirrustustaidot hakusessa...

Koska tyttö on tääääysin hurahtanut Hello Kittyyn, ajattelin pistää näpräystaitoni koville ja väsätä kullanmurun synttärikakun päälle Hello Kitty-kuvion sokerimassasta. Katsotaan mikä se lopputulos sitten on. Katselin netistä ideoita ja bongasin sopivan näköisen Hello Kitty-hahmon (jonka ehkä jopa minä osaan tehdä), nätit pursotukset ja muita koristeita. Jää nähtäväksi kuinka nätti se lopputulos sitten on. 

Olen aiemmin laiskotellut kakkupohjan kanssa ja ostanut reteästi valmiin kakkupohjan, mutta nyt meinasin olla niinkin hurja, että teen täytekakkupohjan itse. Johtuen niinkin yksinkertaisesta syystä, että teenkin suorakulman mallisen kakun ja valmispohjat ovat yleensä pyöreitä. Saimme joulupukilta vihdoin myös sopivan vuoan, jolla saan kakkupohjan (ehkä) onnistumaan.

Voileipäkakku on aina ollut minun bravuurini ja pitäähän niitä taas pari väsätä - ihan silläkin varjolla, että saa itsekin mässätä sitä herkkua. Teen todennäköisimmin kinkkukakun sekä kana-feta-kakun, jonka ohjeen olen netistä bongannut ja hieman muuttelemalla saanut siitä omanmakuisen. 




Tytön syntymäpäivä osuu mukavasti lauantaille, niin saadaan pidettyä synttärikemut ihan oikeana juhlapäivänä. Itselle sattui vielä sopivasti vapaatkin tuohon, niin ehtii hyvin järjestellä ja juhlia pientä päivänsankaria :) Synttärijuhlien jälkeen onkin lomavuoro niin saan mukavan viikon vapaan tuohon maaliskuun alkuun katkaisemaan normiarkea!

Tämä päivä menee kyllä aikalailla tekemättä yhtään mitään. 


perjantai 3. tammikuuta 2014

Vapaapäivää



Perfecto!

Toinen vapaapäivä. Päivään ei kuulunut mitään erikoista, hujahti vaan liian nopeasti niinkuin vapaapäivät aina... Kaveri kävi poikansa kanssa kylässä. Oli kiva juoruta pitkästä aikaa :) Muksutkin alkoivat puuhastella hieman yhdessä pienen totuttelun jälkeen. Valitettavan usein vaan noilla junioreilla ne parhaat leikit aina alkavat sitten kun se toinen leikkijä on jo lähdössä. Niinhän siinä kävi tälläkin kertaa.
  
Eilisiin muffinsseihin palatakseni, ne silikonivuoat olivat neron keksintö! Maistoin molempia (sekä paperivuokiin että silikonivuokiin tehtyjä) ja ero oli suunnaton! Silikonivuoissa valmistetut muffinit olivat toki huomattavasti paremman näkösiä - mutta niin myös makuisia! Paljon kuohkeampia ja pehmeämpiä, aivan täydellisiä! Juuri sellaisia kuin muffinssien pitääkin olla. Paperivuoissa paistetut olivat nekin hyviä, mutta kovempia ja kuohkeus puuttui ja rumiahan ne oli kuin mitkä. Ei siis muuta kun lisää silikonivuokia hankkimaan! :) Biltemasta jo bongasin sopivat ja edulliset vuoat. 

Jyrsijä

Sain tytön sängyn päiväpeiton vihdoin virkattua, nyt kun saisi vielä viimeisteltyä! :)

Huomenna jos pääsisi lenkille ulkoiluttamaan polvea, joka on taas oikutellut pari viikkoa. Jos lähtisi ihan juoksulenkille itsekseen kun kameraa lienee turha raahata mukaan, kun keli on noin surkean harmaa. Olemme monesti käyneet tytön kanssa lenkillä rattailla ja kamera on mukana enemmän kun usein. Tytsy tosin ei viihdy enää pahemmin rattaissa ja suurin osa lenkistä meneekin sitten tappelemiseksi. Tosin monia helmiä on tallentunut kameran muistikortille noilla meidän lenkkireissuilla, joista tässä lopuksi kirsikkana kakun päällä muutama otos.
Pallonlahden sorsat, syksy 2012

Kaupunginlahti, syksy 2013
Pallonlahden sorsa, syksy 2013
Sataman pullasorsa, alkutalvi 2012
Lumiset marjat (2012)
Jääpuikot Saimaalla (alkutalvi 2012)

Jotain talven törröttäjiä :D (talvi 2013)