torstai 30. heinäkuuta 2015

Meidän Muumitalo

Eilen pääsimme ensimmäistä kertaa talolle. Tuntui oudolta mennä omalle talolle ja kääntää avainta lukossa. Tämä olisi oma. Mitä ihmettä?! Vielä oudompaa on käydä repimään huomenna vanhoja tapetteja ja keittiönkalusteita alas. Eihän niihin saa koskea! Eikö? Nehän on omia! 



Talo on maalattu ulkoa päin siniseksi. Maali on rapissut monesta kohtaa, joten maalaus on muutenkin edessä ensi kesänä - jo värinsäkin puolesta. Mitään käsitystä uudesta väristä ei kyllä ole, mutta onhan tässä pitkä talvi aikaa miettiä. Katto on hyväkuntoinen - ja punainen - joten talo näyttää väritykseltään ihan Muumitalolta. Niinpä talosta tulikin meidän Muumitalo. 

Ensitöikseni revin eilen kuistilla kasvavan humalaköynnöksen pois. En ole koskaan perustanut köynnöksistä eikä kasvin muutenkaan ole tarkoituksenmukaista kasvaa pitkin seiniä. Tämäkin megahumala oli alkanut uhkaavasti tunkea oksiaan kohti yläpohjaa. Se sai siis väistyä. 



Keittiönkaapit ovat aika kulahtaneet ja en voi sietää peiliovia. Ulkoseinällä oleva yläkaappirivistö lähtee irti kokonaan ja välitilan laatta vaihdetaan. Hirsien painumisen myötä yläkaapit ovat myös eri tasossa keskenään asennusvirheen vuoksi, mutta sehän ei haittaa kun osa kaapeista lähtee joka tapauksessa pois. Myös liesituuletin menee vaihtoon. Alakaapit pitäisi jossain vaiheessa päivittää vetolaatikoiksi ja täytyykin nyt miettiä mitä kaikkea keittiölle tällä haavaa tehdään. Myös työtasot pitäisi vaihtaa puutasoon ja saareke keskelle on haaveissa. Matalampi työpöytä lähtee ikkunan edestä kokonaan pois. 






Olohuone ei ole mikään järin iso, mutta riittävän kokoinen meidän tarpeisiin. Kaikki seinäpinnat käsitellään vaaleiksi ja katot maalataan. Lattia on hyvässä kunnossa ja saakin jäädä nykyiselleen. Leivinuuni/takka täytyy maalata ja kipinäsuojat lattiassa maalataan mustaksi. 




Olohuone parvelta katsottuna.

Parvella tietysti katto- ja seinäpinnat käsitellään ja kaide maalataan valkoiseksi. Rappuset ovat kovin jyrkät, mutta täytyy koittaa niille keksiä jotain fiksua. Parvelle olisi tarkoitus jossain vaiheessa tehdä jonkinlainen oleskelutila, mutta katsotaan milloin sinne asti ehditään. 




Makuuhuoneissa käsitellään myös seinä- ja kattopinnat sekä tietysti ikkunoidenpielet. Verhotangot vaihdetaan myös puisista metallisiin koko talossa. Suurimman makkarin kaappihässäkkä täytyy kunnostaa jossain vaiheessa liukuovilla ja jollain fiksulla vaatesäilytysjärjestelmällä. 



Tytsyn huoneen "tehosteseinä". Ainoa seinä, joka on "tapetoitu" Vanha tapetti
revitään pois ja seinä maalataan vaaleanpunaisella. 
Vierashuone.

Eteisessä käsitellään myös lähinnä pinnat. Väliovet menee jossain vaiheessa uusiksi- samoin ulko-ovet. Eteistä suurempi murheenkryyni on tuulikaappi, jossa pitää ainakin rempata lattia. Vanha muovimatto päivittyy laattaan ja haaveena olisi laittaa samalla sinne myös lattialämmitys. 

Vessa menee totaaliseen remonttiin. Seinien ja kattojen lisäksi kaakelit maalataan ja lattialla köllöttelevä virttynyt vaaleanvihreä muovimatto vaihdetaan kaakeleihin. Samalla vessankalusteet vaihdetaan. 



Kylppäri on alkuperäiskuosissaan 2000-luvun taitteesta, joten se menee remonttiin lähivuosina. Kaakelit ja saumat on ehjiä ja kunnossa, joten tähän hätään riittää pelkkä kaakeleiden maalaus. Saunaan laitetaan tumma saunavaha, jolla saadaan siistittyä saunaa.




Kodinhoitohuoneessa kaakelit maalataan ja yläkaapit poistetaan kokonaan. Alakaappien ovet täytyy vaihtaa ja muutenkin siistiä yleisilmettä. 




Piha vasta onkin muutostyön kohteena, mutta siihen paneudutaan vasta ensi kesänä. Samoin kuin leikkimökkiin. Hommaa siis riittää enemmän ja vähemmän, joten ei ainakaan hetkeen ole tiedossa vapaa-ajanongelmia! :) Jossain vaiheessa voi varmasti vähän tympiäkin jatkuva remppaaminen ja kunnostaminen, mutta hei - tätä olen odottanut! :) 




keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Matkalla omaan kotiin - vihdoin perillä


Tänään vihdoin tehtiin kaupat ikiomasta kodista. 

Oman kodin metsästys ja hankinta ei ole ollut todellakaan mikään helppo - saati hetken mielijohteesta tai nopeasti tehty päätös. Monta mutkaa on tullut tielle ja monta unelmaa on mennyt rikki. Pettymysten määrä on ollut toooodella suuri. Monet esittelypaperit, lainatarjoukset ja isännöitsijätodistukset on tullut pettyneenä revittyä.  Tässäpä kertomus viimeisen vuoden ajalta ja kertomus siitä, miten kaikki voi mennä pieleen. Toisilla tämä kestää vuosia, joten itse tuli kyllä selvittyä loppujen lopuksi aika vähällä.

Taloja tuli selattua piiiitkän aikaa. Ensimmäiseen talonäyttöön eksyimme vasta syksyllä 2014. Talon sijainti oli suurin houkuttava tekijä ja sovimmekin lopulta näytön. Jo kuvien perusteella tiedettiin, että talo menisi ainakin pintojen osalta täysremppaan ja kun kyseessä oli 50-luvun torppa, myös eristeitä pitäisi lisäillä jne. Paljon tuli luettua ja selviteltyä, millaista remonttia tämän ikäluokan taloihin joutuisi tekemään - ja tietenkin suurimpana pointtina - millä hinnalla. 

Talossa oli iso tontti ja hyvät ulkorakennukset, mm. vanhaan navettaan kunnostettu autotalli ja ihana vanha riviaitta. Talo oli sopivan matkan päässä kaupungista ja sinne oli hyvä, huollettu tie. Epäilyksiä oli ilmassa tietenkin, kun esimerkiksi kylppäristä ei ollut yhtään myyntikuvaa - ja odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla ainakaan kylppäriosaston suhteen. Kylppäri-saunasiipi oli rakennettu taloon 80-luvulla - ja... niin. Se oli todellakin tehty 80-luvulla ja sinne 1900-luvulle jäänytkin. Vesieristeistä ei tietenkään ollut tietoakaan - sen koommin kuin kaakeleiden alkuperäisestä väristäkään. 

Kylppäriremppa olisi paisunut todennäköisesti siihen pisteeseen, että koko saunasiipi olisi pitänyt räjäyttää maan tasalle, mutta myös sokkeli oli halkeillut - useammastakin kohdasta. Talossa paleli jalkoja jo lämpimällä syyssäällä, joten talvea ei uskaltanut ajatellakaan. Keittiö oli aivan liian pieni ja yksi kriteeri olikin, että keittiön ja sen viereisen makuuhuoneen välinen seinä pitäisi olla purettavissa kokonaan, jotta taloa voisi edes harkita - ja sehän oli kantava seinä... (Tiedän, että kantavankin seinän voi purkaa, mutten halua keskelle keittiötäni mitään tukipylväitä...) 
Tarkemmin ajateltuna talossa ei ollut mitään hyvää sijaintinsa ja talossa hengailevan ihanan, punaisen kissan lisäksi, joka olisi varmaan tullut kaupanpäällisinä. 

Ensimmäisestä näytöstä lannistuneena uusi potentiaalinen kohde löytyi kuitenkin melko nopeasti. Bongasin 1920-luvulla rakennetun talon, joka oli juuri vaivalla remontoitu täysin. Talo tosin oli vain kolme huonetta ja keittiö, mutta yläkerta oli vielä auki, jonne saisi lisätilaa niin halutessaan. Talo oli remontoitu todella hienoksi ja taloon ei olisi tarvinnut tehdä ihan hetkeen mitään remppaa, paitsi tietysti keittiön päivitys omannäköiseksi (keittiökin oli juuri rempattu), mutta sen joutuisi remppaamaan jokaikisessä kohteessa, koska haluan erilaisen keittiön, kuin mitä Suomessa yleensä suositaan. Tämä kohde oli vähän kauempana keskustasta, ehkä jopa liian syrjässä. Sovimme kuitenkin näytön. 


Ennen näyttöä ajoimme huvikseen talon ohi - ja suu loksahti auki. Talo oli ympätty kahden talon väliin minimaalisen pienelle tontille. Olin manannut myyntikuvien surkeutta, kun pihastakaan ei oltu otettu kunnon kuvaa. Noh. Tässäpä ehkä syy. Naapurin tönönnurkka miltei hipoi myytävän kohteen kulmaa. Jos ostaa talon taajama-alueen ulkopuolelta, ajatuksena ehkä on, että naapurikaan ei sitten ole siinä aidan toisella puolella kättelyetäisyydellä. Kiinteistövälittäjälle lähti puhelu ja näyttö peruuntui. 


Surkeiden myyntikuvien luomia mielikuvia pääsimme romuttamaan myös erään vanhan superhapatuksen kohdalla. Talo oli toooosi halpa (paitsi, etten olisi maksanut raadosta kuin puolet pyyntihinnasta) koska siihen olisi pitänyt tehdä sisävessasta lähtien. Talo oli kuitenkin tosi symppis ja siitä olisi varmasti isolla rempalla (luetaan rahalla) saanut kivan (uuden talon saa siis samaan hintaan...) Talon pihapiiriin jäi mm. vanha navetta ja kuvista päätellen se oli idyllinen vanha maalaistalon pihapiiri. Totuus oli kuitenkin toinen kun ajoimme ohi. Muutaman kerran saimme todella katsoa, että onko kyseessä varmasti sama talo. Talo sijaitsi toisen,  uudemman talon takapihalla?!? Emme todellakaan tarvinneet näyttöaikaa... 

Vasta talvella löytyi seuraava kohde. Talo oli 90-luvulla rakennettu tiilitalo kahden auton tallilla ja muutenkin oikeastaan täydellinen. Noh. Talo oli tullut nettiin aamulla ja päivällä laitoin yhteydenottopyynnön talosta. Kiinteistövälittäjä soitti ehkä minuutin päästä ja kertoi talon olevan jo myyty. Kiitos nam. 


V-käyrä alkoi nousta hyvin korkealle. Kohteita ei yksinkertaisesti ollut. Pitkän aikaa myynnissä pyörivät vain ne samat hapatukset, jotka olivat olleet myynnissä liki vuoden. Luovuin toivosta ja en jaksanut pahemmin enää edes selailla myytäviä taloja. 


Huhtikuussa 2015 rappukäytäväämme oli ilmaantunut tiedote, jossa kerrottiin, että asuntoihin tehtäisiin kylppäreiden osalta syynäyskierros tulevan putkiremontin osalta. Iloinen puhelu lähti vuokranantajalle, että mikäs juttu tämä on. Kauhukuvat megarempasta siinsivät silmissä. Se oli selvää, että vuokralle en enää lähtisi mihinkään ja aloin huvikseni selailla tauon jälkeen, miltä asuntomarkkinat näyttävät. 


Rivitaloasunto ei ole ollut vaihtoehtona kuin joskus ihan aluksi, kun pohdinnat omasta asunnosta alkoivat. Lainanlyhennysten lisäksi rivarista tietenkin menee hoitovastike joka kuukausi ja pahimpana - naapureista ei koskaan pääse takuuseen... Nyt kuitenkin löysin vahingossa mielettömän hienon rivaripätkän sopivalta asuinalueelta. Rivari oli ainoa rivitalo kyseisellä asuinalueella ja uusi kuin mikä. 



Asunto oli kolmio, päätykämppä isolla ihanalla pihalla ja isolla terdellä - ja paljulla varusteltu. Pienellä pintarempalla kämpästä olisi saanut unelmakodin. Yhtiönvastike oli naurettavan pieni. Asunto oli ollut myynnissä pitkään korkean hintapyynnin vuoksi, mutta oli nyt siirtynyt tarjouskauppaan. Kävimme katsomassa asuntoa - ja rakastuimme kaikki. Kävin katsomassa asuntoa vielä varsinaisena näyttöpäivänä yksin uudelleen. Tarjous lähtikin lopulta vetämään. Oma tarjous oli kuitenkin se maksimi ja asunnosta tuli sen jälkeen kaksi korkeampaa tarjousta. Itse ei pystynyt enää lähtemään tarjouskilpaan ja sinne meni meidän unelmakoti. Harmitti ihan oikeasti. 

Rivitalounelmat haudattiin kuitenkin tämän asunnon myötä ja huomio kiinnittyi taas omakotitaloihin, koska sehän se on minkä oikeasti haluaa. Kyseinen rivaripätkä olisikin ollut vain väliaikaismalli ennenkuin olisi alkanut mahdollisesti rakentaa omaa taloa. 

Silmiin osuikin tontti loistavalla sijainnilla ja selvittelyjen jälkeen se osoittautui unelmapaikaksi. Tontti oli tasainen, entinen peltoalue. Olin jo hankkimassa paikalle ammattilaista (mitäpä me ammattilaiset...), joka tonkisi maaperän, ettei se ole savea ja tarjousta oltiin tekemässä ja alustavasti kyselty myös talopakettitarjousta. Noh. 


Selailin töissä eräänä aamuna lehteä ja huomasin, että ulosottoviranomainen mainostaa kyseisellä alueella olevan kaupan iso maa-alue. Ryntäsin nettiin ja aikani ihmeteltyäni huomasin, että ulosotossa olevan maa-alueen eräs kulma on samanmallinen kuin myynnissä oleva tontti. Kohteen koodit ja kaikki täsmäsivät, joten kyseessähän oli siis sama alue! Yhteys kiinteistövälittäjään, joka oli aivan yhtä ymmällään kuin minäkin. Myytävät tontit olivat ulosmitatun tilan osia, joten mahdolliset, tulevat kaupat tontin osalta peruuntuivat sitten siinä. 


Masennuin tonttikaupan peruuntumisesta niin totaalisesti, että hetkeen en edes katsellut asuntoja tai tontteja. Pahimman lamaannuksen mentyä ohi aloin taas seurailla nettiä - tuloksetta. Myyntiin ei tullut uusia kohteita - ja ne vähäiset joita tuli, olivat täyttä kuraa tai aivan liian kalliita. 

Kesäkuun alussa löysin peräti yhden suhtpotentiaalisen vaihtoehdon. Talo oli tosin taajama-alueella, mutta tontti oli iso ja rauhaisa ja se rajoittui kahdelta sivulta metsään. Taloa oli osittain jo rempattu putkistojen ja viemäreiden osalta ja ikkunat oli vaihdettu. Täysi pintaremppahan taloon olisi pitänyt tietenkin tehdä. Talossa oli hämärä kylppäri, enkä oikein ymmärtänyt kuvien perusteella kylppärin hana- ja putkiratkaisuja. Sovimme siis näytön, jotta pääsimme paikan päälle nuuskimaan, tutkimaan ja pommittamaan kiinteistövälittäjää kiperillä kysymyksillä. 


Eniten ehkä ihastuin koko paikassa pihaan ja talo olisi mahdollisuuksien talo, mikäli perusasiat olisivat kunnossa. No nehän eivät olleet - odotuksien mukaisesti. Talossa olisi mennyt uusiksi se pahamaineinen kylppäri, taloon olisi pitänyt hankkia rännit ja sadevesikaivot, ulkolaudoitus olisi pitänyt ainakin maalata ja katto olisi pitänyt muutaman vuoden sisällä uusia. Enkä usko, että talossa oli paljon eristeitä lisäilty mihinkään, ainakaan vuosittaisista lämmityskustannuksista päätellen...


Suurin ei kuitenkin oli se kylppäri, kun selvisi, ettei vuonna 2005 itsetehdyssä rempassa ollut käytetty ollenkaan vesieristeitä (?!?!?)... Muutenkin taloa oli remontoitu tee-se-itse-menetelmällä - ja aika huonolla lopputuloksella. Edelleen jaksan ihmetellä, että jos jotain tehdään niin eikö sitä voi tehdä kunnolla?!? Jos ei itse osaa eikä viitsi ottaa selvää, niin antaa sitten ammattilaisen tehdä. Kuitenkin se kaikkein suurin ei löytyi kellarikerroksen ruokakomerosta, jossa lattialla oli hiirenloukko. Kylppärin voi vielä rempata, mutta siimahäntiä en talooni huoli! 


Tuli kesä ja kärpäset ja talomarkkinat hiljenivät. Sopivia kohteita ei ollut myynnissä eikä uusia kohteita ylipäätään muutenkaan tullut juuri myyntiin. Eräänä perjantai-iltapäivänä selailin etuovi.comia tylsistyneenä ja jo varmana siitä, ettei sinne mitään uutta ollut tullut. Silmiini osui upea pyöröhirsinen talo, joka näytti liian hyvältä ollakseen totta. Yhteydenottopyyntö kiinteistövälittäjälle ja maanantaina puhelimeni soikin. Sovimme näytön seuraavalle päivälle. 


Talo oli komeasta, paksusta pyöröhirrestä tehty. Menin näyttöön hieman etuajassa. Talo oli tyhjillään. Tallailin edestakaisin pihassa odotellessani välittäjää. Ihastuin pihapiiriin välittömästi. Pihassa oli leikkimökki, kahden auton talli, varasto ja halkoliiteri. Itse talo oli sympaattinen, siniseksi (?) maalattu reilu sata neliöinen vankka hirsitalo. Tontti oli suuri ja siihen kuului metsääkin. Katsoin onnessani, että pihan reunassahan kasvaa oikeasti mustikoita! 

Välittäjä tuli ja pääsin katsastamaan taloa sisältäkin. Talossa oli ihana tunnelma ja tuoksui puulta. Talossa oli kolme makuuhuonetta, ikäisekseen hyväkuntoiset kylpytilat ja tupa, jonka keskellä oli paikallamuurattu uuni. Olohuoneen puolella uunia oli takka. Olohuoneessa oli myös käynti avonaiselle parvelle. 

Ihastuin taloon. Niinpä sovimme uuden näytön parin päivän päähän, jolloin pääsisimme koko lössi katsomaan taloa. Talosta tuli tällä välin myös yksi tarjous. Toisella kerralla kirjoitettiinkin sitten tarjouspaperit. Ryskimme kiinteistövälittäjän kanssa metsässä tutkimassa tontin rajoja. Oli ihana kuulla neidin iloinen puheensorina ja hihkuminen pihasta. Kuulosti kotoisalta. 

Sitten jäimme jännittämään. Olin melko varma, että vielä jokin menisi pieleen, enkä uskaltanut toivoa kovin paljoa. Reilu viikko odoteltiin (myyjä oli ulkomailla) ja eräänä perjantaina puhelimeni soi. Kiinteistövälittäjä soitti ja onnitteli. Tarjous oli hyväksytty. 

Kuntotarkastus oli ehtona kaupalle ja se tehtiin pikimmitten. Kuntotarkastuksessa ei paljastunut mitään merkillistä ja tulevat rempat olivatkin jo tiedossa. Voin sanoa, että päivät ennen kaupantekoa tuntuivat pitkiltä. Mutta se tunne, kun laitoin avaimen lukkoon ja avasin talon oven ensimmäisen kerran, oli jotain uskomatonta. Olin tullut kotiin.  



tiistai 28. heinäkuuta 2015

Sekaisin mustikoista


Vapaat starttasivat eilen aamulla ja suuntasin jälleen mustikkametsään. Tällä kertaa äitini lähti mukaan - etsimään kantarelleja (luetaan: tarinoimaan kannonnokkaan). Mustikat olivat kasvaneet muutamassa päivässä lämmön ja sateen vaikutuksesta ja ooooiiii miten isoja ne olivatkaan! Ja miten paljon niitä oli! Metsästä ei meinannut malttaa lähteä pois, kun koko ajan löytyi sinisiä mättäitä, joissa komeili mehukkaita mollukoita. Viisi litraa keräsin, mutta lopulta oli pakko malttaa lopettaa ja lähteä hakemaan neitiä hoidosta. 

Lauantaina haimme ennen Tykkimäelle lähtöä meille uuden perunalaatikon. Löysin laatikon nettikirppikseltä ja jälleen yksi loota kotiutui meille. Facebookissa laatikko jo vilahtikin. Loota on pitkänmallinen, mutta hieman edellistä mummolasta löytämääni laatikkoa kapeampi. Lootassa on todennäköisimmin oikeasti säilytetty perunoita, koska sisuspuoleen on pinttynyt vanhaa multaa. Laatikko vaatii hiomista ja pintakäsittelyä. Lopputulos löytyy blogista myöhemmin :) 

Tänään luvassa olisi (aina yhtä vastenmielinen) ruokakauppareissu, pyykinpesua, siivoilua ja leipomista. Oikein mukavaa tiistaipäivää! 

Tälle mustikkareissulle en kameraa jaksanut raahata,
joten kuvat ovat kesän 2013 mustikkareissulta. 

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Tykkimäellä


Vihdoin pääsimme Tykkimäelle! Sää salli ja meillä oli oikein mukava päivä. Alunalkaen olimme lähdössä reissuun tyttöporukalla äitini ja tytsyn kanssa, mutta perheen isoinkin lapsi halusi lähteä mukaan, joten lähdimme neljästään. Olin itse käynyt Tykkimäellä joskus liki viisitoista vuotta sitten, joten kovin suuria muistikuvia huvipuistosta ei kyllä ollut. Muistin oikeastaan vain ylösalaisin olevan talon. Paljonhan Tykkäriin oli tullut uuttakin vuosien varrella. 


Tytsy oli aivan innoissaan ja oli laulellut jo melkein koko viikon "Mennään Tykkimäkeheeeeen...." Ensimmäisenä suuntasimme ylösalaisin olevaan taloon. Talon kiemurtelujen jälkeen tytsy meni lastenlaitteisiin, joissa neiti kävikin kaikissa useaan otteeseen. Jonkin ajan kuluttua suuntasimme kaljupäisen herran kanssa hurjempiin laitteisiin ja mummi jäi tytsyn kanssa. Kävimme ensi töiksemme korkeassa Taifuunissa. Laite oli omaan makuun melko lälly, mutta kaikki huvipuistolaitteet ovat aina kivoja ja täytyyhän niissä käydä! Seuraavaksi suuntasimme Trombiin, joka näytti paljon lällymmältä kuin mitä lopulta oli. Menoa täytyi rauhoittaa menemällä Kummitusjunaan, joka oli ilmeisesti pelottavin härveli koko Tykkimäellä, ainakin kaljupäisen herran käsivarressa komeilevista rutistusjäljistä päätellen... 



Kävimme välipalalla ja jatkoimme laitteiden kiertelyä. Kävimme myös maailmanpyörässä ja katsomassa minimaatilan eläimiä. Eläinten aitauksiin sai mennä, esimerkiksi lampaita sai käydä harjaamassa. Kävimme tutustumassa myös kahteen pikkukiliin, joista toinen päätti nousta selkääni kun olin kyykistynyt. Valkeassa paidassani on nyt kavion jälkiä selässä... 





Kaikkein hienointa oli tietysti, kun neitokainen pääsi ratsastamaan ponilla. Tällä erää tyttö ei empinyt yhtään satulaan nousua vaan kipusi liki juoksujalkaa ponin kyytiin. Ja mikä leveä hymy neidin naamalla loisti koko ratsastuslenkin ajan! Tästä riittää tarinaa pitkäksi aikaa! 


Kävimme tietenkin myös Idän pikajunassa kaljupäisen herran kanssa ja saihan se rontti minut huijattua huvipuiston hirveimpään laitteeseen - Loop Fighteriin - jossa keikuttiin pää ylösalaisin kerran jos toisenkin. Aika hujahti hirmuista vauhtia ja iltapäivä alkoi kääntyä illaksi, joten oli lähdettävä kotiin. Kokeilin jo huvipuistoon tullessa (epä)onneani ja yritin onkia meille Minions-pehmon ja laite jäi kummittelemaan. Kokeilin poislähtiessäni vielä onneani, mutta onhan se tässä liki 30 vuoden aikana tullut huomattua, että ainakaan minkään sortin arpaonnea minulla ei ole. Vaikka itse olen tosielämän Aku Ankka, perheeseen kuuluu myös se Hannu Hanhi, joka sitten saikin ongittua meille oman Minionin. Olemme molemmat tytsyn kanssa varsin tyytyväisiä :) Kiitti isi <3 


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Ensimmäiset kynttilät


Tämä vapaa perjantaipäivä meni kotosalla siivoillen ja pyykkiä pesten. Minä selvisin lenssusta ja nyt se sitten tuli tytölle. Tytsy katseli nuhaisena leffoja päivällä kun minä siivoilin. Tällä erää viikkosiivous ulottui kaappeihin asti. Kaappien siivouksen seurauksena keittiönnurkkaan päätyi valtava tavaravuori. Tuosta roinaläjästä päätellen, meillä ei kyllä ole tänään siivottu. Jos tänä vuonnakaan. No, tavarat liikkuvat siitä kirppikselle, varastoon jne.
Pohdin taas, että miten ihmeessä jokaisella kaappientyhjennyskerralla löytyy joutavaa roinaa, vaikka kaappeja tyhjentäisikin useamman kerran vuodessa ja pitäisi ne siistinä. Blaaaah. 

Tänään saimme nauttia hetken ukkosestakin. Sadetta on tullut pitkin päivää ja hetkittäin sää on ollut todella syksyinen ja pimeä. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäiset kynttilätkin piti sytyttää illalla siivouksen kunniaksi. Toivotaan, ettei tytsyn lenssu pahene ja pääsisimme vihdoin huomenna Tykkimäelle. Sunnuntaina olisi luvassa jälleen työvuoro ja maanantaina aloitellaankin uusi viikko uusine kujeineen. Tästä lisää myöhemmin ensi viikolla! 

Mukavaa viikonloppua! 


torstai 23. heinäkuuta 2015

Mustikkametsässä

Vapaat alkoivat taasen tänä aamuna ja pienimuotoisen kauppakierroksen jälkeen suuntasinkin kulkuni metsään vakiopaikalleni ämpärin ja poimurin kera. Vaihtoehtona olisi ollut mm. varaston siivousta, mutta metsä kiehtoi enemmän.



Sää olikin yllättävän lämmin. Auringon paistaessa paarmat tietenkin hyökkäsivät, mutta muuten ötököitä oli melko vähän. Mustikoita sen sijaan oli sitäkin enemmän. Suurin osa oli vielä melko pientä, mutta jotkin varvut olivat jo taipuneet isojen mollukoiden painosta. Löysin mustikoiden lisäksi peräti kaksi kantarellia. Kantarellijahtiinkin pitäisi ehtiä, mutta uhkaavasti näyttää siltä, että jää kantarellit keräämättä... 

Metsässä on aina yhtä mukavaa. Metsässä luonnon keskellä stressi häviää ja päässä pörräävät tuhannet asiat unohtuvat. Tällä erää en edes ollut metsässä yksin. Pari vanhempaa tätiä oli myös poimimassa mustikoita. Tädit viettivät leppoisaa päivää metsässä ystävien kesken. Mikäs sen parempaa! Minun ystäväni tällä erää oli vähemmän leppoisa, suhteellisen sitkeä ja ärsyttävä paarma, joka pörräsi valehtelematta puoli tuntia pääni ympärillä.



Tällä haavaa en ehtinyt kerätä edes ämpäriä täyteen, kun kello tikitti niin vauhdilla eteenpäin ja piti rynnätä hakemaan tyttöä jo päiväkodista. Mikäli säät suosivat, maanantaina täytyy suunnata uudelleen mättäille. On superhienoa kaivella talvella pakastimesta itsekerättyjä marjoja, ne maistuvatkin paremmalle! 



tiistai 21. heinäkuuta 2015

Ruiskaunokit


Olen niiiiiiiin iloinen! En olisi oikeasti uskonut keväällä siemennöksiä kylväessäni, että yksikään kukista ylipäänsä selviäisi kesään asti - saati kukkisi. Nyt kuitenkin ensimmäinen ruiskaunokkinuppu avautui! Odottelin sinisiä ruiskaunokkeja, mutta siemenseos sisälsikin monivärisiä kukkasia ja ensimmäisenä avautui vaaleanpunainen kaunokainen. Sininen kukka avautunee lähipäivinä. En ole mikään hääppöinen hortonomi, käsissäni kuolevat tekokukatkin, joten olen oikeasti toooosi iloinen onnistumisestani! 

Ruiskaunokki on yksivuotinen kesäkukka. Se on kestävä leikkokukkana ja sitä käytetään myös salaatteihin, kakkuihin ja leivonnaisiin. Ruiskaunokki tarvitsee paljon valoa - ja sitähän meidän parvekkeella riittää. Kasvualustana se vaatii ravinteikkaan maaperän, mutta hyvin onnistuin näköjään ruukussakin sen kasvattamaan - ilman minkäänsortin lannotteita. Hieman houkuttaisi kyllä ottaa kukat sisälle maljakkoon, mutta ehkä niistä on enemmän iloa ruukussa partsilla! 



Myös pelargoniat ovat kasvaneet reilusti. Taustalla näkyy myös kukintoaan jo lopetteleva jasminpensas - ja putkiäijien remppasotkuja... 

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Britakakku

Eilisaamuna alkoivat jälleen vapaat. Tällä erää vapaat tosin alkoivat järkyttävän flunssan kourissa. Tauti on mitä ilmeisimmin mennyt poskionteloihin, mutta katsotaan nyt vielä selviäisinkö ilman lääkärireissua. Itselle poskiontelontulehdus tulee helposti, kun on tullut työskenneltyä ja vietettyä aikaa sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa vuosien varrella ja lopulta se anbitioottikuuri on yleensä se ainoa vaihtoehto. Ärsyttää tällä hetkellä ehkä eniten, että fillarointi jää taas tauolle. 

Ostin perjantaina mansikkalaatikon ja perkasin mansikat pakastimeen. Jätin kulhollisen mansikoita naposteltavaksi, mutta kaljupäinen herra ja tytsy olivatkin käyneet popsimassa mummolassa metsämansikoita, joten mansikat olivatkin tallessa jääkaapissa. Tein juhannuksena britakakun ja ajattelin tehdä sitä taas, kun nyt oli tuoreita kotimaisia mansikoita tarjolla. 



Britakakku on helppo toteuttaa ja maku mitä lumoavin. En yleensä välitä hirveästi marengista, mutta tässä se on niiiiiiiin namia. Britakakun ohjeen löydät kinuskikissan sivuilta. Kaljupäinen herra on erittäin ronkeli ruokien suhteen eikä välitä marengista senkään vertaa, mutta tätä kakkua herrakin pistelee poskeensa urakalla. 


Tänään luvassa on vain lepäilyä, pyykinpesua ja kevyttä siivoilua kotona. Kuten olen aiemminkin maininnut, loppukesä on tuonut syksyisiä fiiliksiä. Myöskin villasukkien neulominen on alkanut kutkutella mielessä. Tytsy tahtoisi Frozen-villasukat (?!?), joten katsotaan josko niitä aloittelisin. Ei tosin ole oikein hajua, että millaisethan kyseiset sukat ovat, mutta sovelletaan :D 

Syksyn mittaan blogissa on luvassa kaikkea uutta ja ihmeellistä, joten tulkaa ihmeessä seuraamaan! Meillä odotetaan mm. kuumeisesti uutta pientä perheenjäsentä, joka kotiutunee muutaman viikon päästä. Hänestä lisää myöhemmin ;)  




Makoisaa päivää!