sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Saana


Kesken kaiken sisustelun ja remontoinnin vien teidät hetkeksi matkalle Lappiin ja osaksi yhtä elämäni hienointa kokemusta - Saanatunturin huipulle. Monet ovat vuosien varrella kysyneet, mitä menemme Lappiin tekemään. En ole kovinkaan usein kuullut kenenkään kysyvän ulkomaille lähtiessäni, mitä minä sinne menen tekemään. Noh, tässä juttu eräästä tekemisestä, joka on muuttunut haaveesta todeksi viimeisen parin vuoden aikana. Patikointi. Tällä kertaa patikoin Saanalle. 

Saanatunturi kohoaa aina 1029 metriin merenpinnan yläpuolelle. Kilpisjärven kylä itsessään on jo 480 metriä merenpinnasta, joten Saanatunturi kohoaa Kilpisjärven yläpuolella 566 metriä. Saanan rinteiden kalkki mahdollistaa monien harvinaisien tunturikasvien, esim. lapinvuokkojen kasvun. Saanan Kilpisjärven puoleinen rinne on ollut luonnonsuojelualueena jo vuodesta 1988 (hyvä vuosi...). Lumet tunturista sulavat yleensä kesä-heinäkuussa. 





Kilpisjärvellä on paljon erilaisia ulkoilu- ja vaellusreittejä sekä Mallan luonnonpuiston alueella että Saanan ympäristössä. Yhtenä reittinä on Saanan polku joka vie Saanan huipulle asti. Reitti on edestakaisin kahdeksan kilometriä, Saanan ympäri Saanajärveltä koukaten 12 kilometriä. Saanan polku lähtee Retkeilykeskukselta ja se on hyvin opastettu. Yritin itse talsia Saanajärven reittiä, mutta opasteet muualta kuin Retkeilykeskukselta olivat melko olemattomat. Niinpä ajoin auton Retkeilykeskuksen pihaan ja lähdin siitä kipuamaan kohti huippua. 

Ensimmäinen osio ennen portaita oli tunturikoivikkoa, jossa oli kivistä polkua ja pitkospuita. Luontopolun varrella oli infotauluja, joita lueskelin. Todellisuus iski vasten kasvoja, kun yhdestä taulusta lueskelin koivunrungossa kasvavasta sammaleesta. Sammal ei viihtynyt lumivaipan alla, joten sen kasvusta pystyi katsomaan lumirajan. Niinpä tutkailin hiukan tunturikoivuja. Sammal alkoi kasvaa pari metrisissä puissa vasta puolessa välissä runkoa! Lunta siis todella on metrin verran. 




Portaiden alusta Saanan huipulle oli matkaa 3,5 kilometriä. Portaat olivat jyrkät  (luonnollisesti) ja niissä ei ollut kaiteita. Lähdin kapuamaan ylöspäin. Maisemat olivat upeat! Jossain vaiheessa vilkaisin alas ja minua alkoi kieltämättä pelottaa. Miten uskaltaisin tulla rappuja alas?! Hetken jo mietin vakavissani, etten nouse tämän ylemmäs, koska ei ole mitään takuita, että uskaltaisin tulla alas. Päätin, että helvetti jos olen tänne asti tullut niin kiipeän todellakin loppuun asti, mietitään alastuloa sitten joskus!



Ja onneksi jatkoin matkaa. Portaat menivät yllättävän kivuttomasti ja välillä piti tietenkin räpsiä kuvia. Tunturissa oli paljon muitakin patikoijia. Nykyajan ihmiset ovat melko kummallisia. Ihmiset puuttuvat toisten asioihin helposti, naapurin tervehtiminen on kiellettyä, käytöstavat ovat unohtuneet, ihmiset päivittelevät kaikkia elämän epäkohtia Facebookissa - ja päivitys tuntuu lähtevän niinkin pienestä, jos joku sattuu ajamaan vääränmerkkisellä autolla ohi - ja ihmiset ovat monesti hyvin itsekkäitä. Jaksankin aina ihmetellä, miten luonnossa ihmiset ovatkin mukavia, iloisia, ystävällisiä, hyväntuulisia ja avuliaita. Tai ei se oikeastaan yllätä yhtään. Luonto tekee ihmeitä. Ehkä ihmisten pitäisi liikkua luonnossa enemmän... Ehkä kaikkein ihanin ja mieleenpainuvin persoona tunturissa oli 74-vuotias iloinen ja rempseä mummeli, joka pyysi eräältä nuorelta mieheltä apua, että saisi otettua selfien itsestään :) Tuollainen supermummo minäkin haluan olla sitten 50 vuoden päästä!









Luulin monta kertaa tulevani huipulle kun huomasin taas kumpareen takaa matkan vain jatkuvan kohti taivasta. Luovuttaminenkin taisi käydä jo mielessä kun kuulin, että matkaa oli vielä kilometri ja olin jo vakuuttunut, että olen perillä. Ymmärrän nyt, kun lapsi utelee monesti matkan aikana "ollaanko jo perillä". Tuo sama kysymys kävi itselläkin pariin otteeseen mielessä. 

Huipulle pääsin lopulta ja olin kyllä hyvin tyytyväinen, etten ollut antanut pelon rappusten alaskapuamisesta käännyttää minua takaisin. Muuten tämä olisi jäänyt minulta näkemättä. Ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Maisemat olivat jotain aivan uskomatonta. Tuuli ulisi ja vieraskirja meinasi lentää taivaisiin kun siihen oman puumerkkini rustasin, mutta aurinko paistoi, hymyilytti ja hyvä ettei silmänurkka kostunut. 




Alastullessa polvia vihloi niin vietävästi, mutta hymy ei silti hyytynyt. Ei edes niissä hiton portaissa. Ei ne enää pelottaneetkaan yhtään. Tämä oli huippua! 






perjantai 26. helmikuuta 2016

DIY-naulakko ja tuulikaappi



Lupasin juttua tuulikaapin DIY-projektista. Eilen sain sairaslomani kunniaksi räpsittyä kuvat projektista ja samalla voin esitellä teille tuulikaapin remonttia.

Tuulikaappimme oli aikamoinen hirvitys. Toisella seinustalla oli itse kyhätty lastulevyinen sähkökaappi ja sen vieressä järkyttävä haitariovi (vihaan haitariovia).  Tuulikaapista ihan peruskuntoisena minulla ei edes ole kuvaa, mutta remontin vaiheista löytyy jotain otoksia. 

Tuulikaapissa oli samaa vihreää muovimattoa kuin vessassakin. Matto revittiin hiiteen ja haitariovi sekä lastulevykaapisto sen mukana. Listat vaihdettiin laudoista oikeisiin listoihin ja villoja vaihdettiin puhtaisiin. Edesmennyt alivuokralainenkin löytyi ulko-oven vierestä villapesästään - tai puolikas vuokralainen.... 

Haitarovihökötys, haitariovi tosin jo poistettu. 
Naulakkonurkkaus nykyisellään. Viereisen sähkökaapin ovi puuttuu vielä.
Vessan vastainen seinä oli vuorattu taas niin ihanalla lasikuitutapetilla. Tasoitin lasikuitutapetin ja maalasin valkealla seinämaalilla. Myös ovenpielet maalattiin. Lattiaan vaihdettiin sama vinyylilankku kuin vessassa. Myös patteri vaihdettiin uuteen ja toimivaan.




Katto maalattiin luonnollisesti valkealla ja hirsiseinät käsiteltiin hirsisuojalla. Sähkökaapin ja naulakon väliseinäksi ruuvasimme lastulevyn sijaan keittiörempasta yli jääneen tukevan vanerin, jonka maalasin mustaksi. Sähkökaapin ovi puuttuu vielä ja listat sen ympäriltä sekä lamppu katosta. 

Naulakkoratkaisua mietin pitkään ja Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löysin idean kuormalavanaulakosta. Olin napannut pienen kuormalavan ennen joulua ajatuksena tehdä siitä puinen kuusikoriste, mutta se jäi tekemättä. Niinpä pienestä kuormalavasta tuli meille naulakko. 


Sahasin lavasta sopivan kokoisen ja kiinnitin laudan naulakon päälle hyllylevyksi. Maalasin koko komeuden valkeaksi ja kiinnitin koukut sopiviin kohtiin. Ruuvasin taakse kiinnityskoukut ja naulakko pääsi seinälle. 

Tarkoitus oli ruuvata pari House doctorin säilytyspussukkaa toiselle seinustalle, mutta koska tuo väliseinä on kipsilevyä eikä koolauspalkkia löytynyt takaa, ei ruuvi tahdo siinä pysyä. Nuo pussukat päätyivätkin eteisen puolelle. Teen eteisestä oman postauksensa jahka rakas ystävämme The Kompura muuttaa taas takaisin anoppilaan :D


Minulla keuhkot alkavat toimia hiukan normaalimmin avaavan lääkkeen avulla ja toivottavasti pääsenkin töihin jo normaalisti tiistaina. Mummi nappasi tytön yökylään ja Kaljupäinen herra olikin eilen oikein tehokas: meillä on keittiössä listat! Itse toimin lähinnä työnjohto puolella vedellen Ventolinea ja nenäsumutetta. Tänään on vielä luvassa parit peitelevyt ja voilá! 

torstai 25. helmikuuta 2016

Talvilomaa


Talvilomani saikin sitten muutaman päivän jatkoa, kun jouduin käymään lääkärissä ja jäämään saikulle. Poskiontelot ovat pitkästä aikaa tukkeessa ja henkeä ahdistelee. Kovilla pakkasilla huomasin, että hengittäminen alkoi käydä tiukemmaksi ja nyt viikonlopusta asti on ahdistanut henkeä pitkittyneen flunssan seurauksena. Huooohh. 

Olemme kuitenkin ehtineet lomallani tehdä jo vaikka mitä. Tytölle mieluisin lomapuuha oli reissu HopLopiin, josta tyttö oli puhunut pitkään. Veljenpoika oli yökylässä ja olen saanut kuvasavotan valmiiksi hääkuvien osalta - nyt alkaakin savotta lapsikuvien kanssa. 


Vuoden ensimmäisen lapsikuvauksen innoittamana tyttökin innostui pitkästä aikaa poseeraamaan ja saimmekin neljävuotiskuvan neidosta. Nyt saikulla onkin hyvää aikaa käsitellä kuvia kun ei paljon muuta jaksa :)




Remontti on kuitenkin edennyt aimo harppauksin lomani aikana. Ystävämme The Kompura muutti meille jälleen eilen ja koska Kaljupäisellä herrallakin on lomaviikko, hän pääsee ampumaan kauankaivattuja listoja keittiöön. Itse toimin työnjohtopuolella Ventoline kourassa, hehe. 

Laitan kuvia keittiön muutoksesta jahka saamme sen valmiiksi. Mukavaa päivää! :)










sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Vessaremontti


Loman kunniaksi remonttikärpänen on onneksi puraissut ja kotona on remonttikin edennyt kaiken muun touhuilun ohessa. Tällä erää remontti paikantuu parvelle, mutta ajattelinpa näyttää teille vihdoin kurkistuksen vessaremonttiinkin. 

Vessa oli alkuperäistekijöissään aivan kamala. Lattiaa verhosi järkyttävä vihreä muovimatto, vessanpönttö oli vinottain nurkassa ja kaiken lisäksi se oli rikki. Allaskaluste oli lahonnut ja muutenkin kammottava ja peilikaappeja seinässä törötti kaksi vierekkäin. Tee-se-itse-seinät oli päällystetty ah niin ihanalla lasikuitutapetilla ja sini-vihreillä kaakeleilla. En osaa edes sanoa, kumpi oli kamalampi, lasikuitutapetti vai kaakelit... 



Ennen...

... jälkeen.
Muovimaton alta löytyi lattialastulevyä. Koska vessanpönttö oli lirutellut vettä, päätimme, että olisi viisaampaa repiä koko lastulevy pois ja vaihtaa tilalle uusi. Lattia siis tehtiin kokonaan uusiksi. Lastulevy oli ottanut kosteutta itseensä allaskalusteen tietämillä koska se oli hiukan turvonnut, joten hyvä vain että vaihdoimme sen. Aukirevitty lattia paljasti alivuokralaisten pesiä ja ne olivat käyttäneet villoja vessanaan. Kaikki villat vaihdettiin ja lattianalunen puhdistettiin muutenkin. 

Vessanpöntön paikka vaihdettiin keskemmäs, koska yksikään Idon-pönttö ei olisi mahtunut entiselle paikalle enkä tahdo pönttöä vinottain. Vinoon sijoitettu pönttö veisi turhaa tilaa ja tahdon muutenkin kaiken suoraan. Remppamies laittoi uuden lattialastulevyn ja laitoimme siihen päälle vinyyliponttilattian. Tarkoitus oli laittaa laattalattia lattialämmityksellä, mutta aikataulu ei antanut enää myöten. Vessan ja tuulikaapin diy-väliseinät menevät jossain vaiheessa nekin vaihtoon, joten katsotaan laattalattiaa siinä yhteydessä uudestaan :)


Maalasin kammottavat kaakelit valkeaksi kaakelimaalilla. Asensimme uuden allaskalusteen ja hirret käsiteltiin hirsisuojalla. Katto maalattiin valkeaksi. Tasoitin lasikuitutapetin ja maalasin seinän valkeaksi. Putkimies asensi uuden hanan, bideesuihkun ja vessanpöntön. Kaikki putket meni uusiksi ja myös patteri uusittiin. 



Lasikuitutapetti tasoitettu ja maalattu.

Kaakelit maalattu ensimmäisen kerran. 
Peilikaappia vessaan ei tullut ollenkaan kun allaskalusteessa on säilytystilaa tarpeeksi vaan hankimme seinälle pelkän peilin ja teimme itse avohyllyt. Oikeastaan vessassa ainoa jäljellä oleva vanha juttu on vessanlamppu, joka sekin jossain vaiheessa vaihdetaan. Neidolle asennettiin oma pyyhetanko alemma, jotta tytsy yltää kuivaamaan pieniä käsiään. 




Meillä vessaa käyttävät myös kissat, joiden toinen potta on sijoitettu veskiin. Potta pitäisi vaihtaa paremman väriseen ja korkealaitaisempaan, jos pottaan kuuluvat tavarat pysyisivät paremmin potassa...... Pahamaineisia listojahan veskistä puuttuu vielä pari :D Vessa varmaan muuttuu vieläkin, mutta tällä haavaa se on nyt kunnossa - ainakin parempi kuin entinen :) 

Veljenpoika tuli eilen yökylään ja touhua on riittänyt. Vaihdoimme eilen keittiön toisen työtason samanlaiseksi, tästä myöhemmin lisää :) Tänään minulla on lapsikuvaus ja sitten pitäisikin jatkaa kuvankäsittelyä ja parven remonttia - nyt kun kaljupäisellä herrallakin alkoi loma.




keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Mullistunut olohuone


Uudenvuoden kunniaksi vaihdoin olkkarin järjestystä. Myöhemmin eräänä sunnuntaipäivänä sain lopulta tarpeekseni tv-tasona toimineesta senkistä ja se pääsi muihin tehtäviin toiselle seinustalle. Uusi tv-taso kotiutui eilen ja olkkarin yhteen nurkkaan olin haaveillut jotain ja se joku löytyikin Ikeasta myös. 

Rymsteeraus hieman paisui, koska en ole ollut kuitenkaan täysin tyytyväinen senkin uuteen sijaintiin. Se pääsikin vierashuoneeseen ja vierashuoneesta diy-sivupöytä hyppäsi parvelle. Puutelineenä toimiva pikku-Expedit pääsi takaisin entiselle paikalleen senkin tilalle. 
Keittiön ikkunan alus jäi sitten taas tyhjäksi, mutta josko siihen saisi jossain vaiheessa vaikka Ikeasta haaveilemani rottinkituolin.







Tällä erää olen suht tyytyväinen olkkariin ja parin huonekasvin jälkeen se on valmis :) Voinkin siis suunnata katseen ylöspäin ja alkaa suopomaan parvea kuntoon. Tutkailin jo tänään itsetehtyä kaappihökötystä ja purkutuomionhan se sai. Jotta tekeminen ei vain loppuisi kesken :)