keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Norja


Olen käynyt ennenkin Norjan puolella, 
mutta Skibotn on jäänyt vielä näkemättä.
Niinpä tällä Lapin reissulla 
suuntasimme Audin nokan sinne.

Kilpisjärveltä matkaa Skibotniin tulee
viitisenkymmentä kilometriä. Maisemat 
ovat todella huikeat ja ärsytti kyllä
itse ajella kun piti keskittyä 
maisemien sijaan enempi tiehen. 

Rannalla oli pakko päästä käymään.
Tyttö heitteli onnessaan kiviä veteen
(kuten aina) ja
löysimme muutaman aarteen. 
Tyttö keräili onnessaan simpukankuoria
ja itse löysin ison koukun.

Suurin osa lehdistä oli 
Norjassakin jo varissut, 
mutta paikka paikoin ruskaa oli enemmän 
jäljellä kuin mitä Suomen puolella.










Näihin Norjan maisemiin on hyvä päättää
muistelot tämänsyksyiseltä Lapin reissulta.
Tämä viikko hurahtaa töissä
ja ensi viikolla olisi Audin nokka
taas kohti pohjoista -
tällä erää suuntana Kuusamo.
Mikäli mitään yllättävää ei tapahdu,
ensi viikko kuluu Karhunkierroksella :)




tiistai 20. syyskuuta 2016

Kilpisjärvi


Reissusta on kotiuduttu, mutta 
palataanpa vielä Lapin maisemiin.
 Torstaina matkamme jatkui Kilpisjärvelle. 
Olimme viime syksynä samoissa Saivaaran
mökeissä. Maisemat ovat ainakin kohdillaan,
sillä mökkien ikkunoista avautuu Saana. 

Poroja näimme Kilpisjärvellä tällä erää 
todella paljon. 
Ruska oli meidän osaltamme jo ohi,
sillä lehdet olivat pudonneet.
Koivuista oli vain rangat jäljellä. 
Saa nähdä, ehdimmekö ensi viikolla
näkemään vielä ruskaa Kuusamossa :)













lauantai 17. syyskuuta 2016

Kesänkitunturi


Kun Lapissa ollaan,
on minun aina päästävä tunturiin.
En ollut tarkemmin suunnitellut
tälle reissulle mitään patikkareissua,
mutta pari päivää Äkäslompolossa oltuani 
keksin nousta Kesänkitunturiin. 

Äkäslompolossa risteilee useita
retkeilyreittejä ja jokaiselle
löytyy varmasti joku sopiva reitti. 
Itse olen tallannut Hetta-Pallas kesäreitin,
joka kulkee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston
pohjoisosassa. 
Haaveena olisi kulkea myös tuo Pallas-Ylläs väli.





Nyt tyydyin kuitenki vain päiväreittiin. 
Lähdin liikkeelle Kesänkijärveltä ja
päätin reitin vasta parkkipaikalla.
Lähdin seuraamaan Tähtipolkua, joka
on kahdeksan kilometrin mittainen
reitti, joka kulkee Kesänkitunturin halki.

Lähtökohtaisestihan koko homma alkoi jo tosi hyvin,
kun ajomatkalla Kesänkijärvelle muistin,
etten ollut muistanut syödä aamupalaa.
Lähdin kuitenkin tallaamaan. 
Noin kymmenen metriä käveltyäni,
minulle iski tautinen vessahätä. 
Muistin, etten ollut muistanut käydä 
vessassa lähtiessäni.
Löysin onneksi hetken tallattuani
erään vuokrakämpän pihasta ulkovessan,
joten matkanteko hieman helpottui...
Koska olin unohtanut alunalkaen 
reppuni kotiin, en voinut ottaa matkaan 
vettä enkä evästä. 
Etenin siis pelkän kameran ja Ventolinen kanssa.





Poikaystäväni kertoi tallanneensa tuon reitin 
joskus ala-asteen luokkaretkellä ja he tulivat
Pirunkurua alaspäin - kuten kaikki muutkin.
Noh, minähän lähdin kulkemaan reittiä tietysti 
juuri toisin päin :D

Pirunkurussa alkoi kyllä tuntua jossain vaiheessa sille,
että kuolo korjaa kohta. En uskaltanut ottaa Ventolinea 
enää enempää, kun sydän hakkasi muutenkin tuhatta ja sataa. 
Mietin toisinaan kävellessäni pystysuoraa rakkaa ylös,
että olikohan taas ihan viisasta. 
Pienen hetken toisinaan jopa pelkäsin. 





Pelko ja kaikki muukin murhe hävisi kyllä mielestä
kun viimein pääsin Kesänkitunturin huipulle. 
Tunturin laella oli täysin hiljaista -
vain tuuli ujelsi ja humisi välillä. 
Olin yksin tunturinlaella rakan keskellä.







Maaruska oli tunturin rinteillä 
todella kauniin punaista. 
Uusi kamera lauloi iloisesti. 
Kuvat puhukoot puolestaan :)

Tänään lähdemme ajamaan Kilpisjärveltä kohti etelää 
Pudasjärvelle. Huomisaamuna starttaamme sitten kotia kohti <3